Pari tarkasti etukäteen valittua sanaa lukion
päättymisestä ja ylioppilaaksi tulemisesta:
On ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi lentäjälle
taputetaan lentokoneen laskeuduttua määränpäähänsä. Tyyppihän tekee vain
työtään, miksi siitä pitäisi saada ylimääräistä kunniaa? On se mustakin kivaa
päästä turvallisesti kotiin tai matkakohteeseen, mutta en mä silti taputa.
Miksi mä puhun lentokoneista ja lentäjistä? Selviää ihan
kohta~
Mä valmistuin keväällä 2013. Tiesin jo aloitaessani, että valmistun tasan ajallaan. Mulle ei koskaan ollut epäselvää, pääsisinkö mä lukiosta läpi tai
saisinko kirjoitettua mukiinmeneviä arvosanoja. Itse asiassa mä tiesin jo
yläastetta aloittaessani, että musta tulisi ylioppilas kuuden vuoden päästä.
Mä en päivittänyt Facebookiin: "Musta tuli
ylioppilas!" Mä en ole sanonut sitä ääneen kertaakaan, koska mun mielestä
se on vain luonnollinen osa sitä jatkumoa, jolle on astunut mennessään lukioon.
Mä en myöskään tykkää "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksistä. Mä en
aio piitata niistä maailman kaikkeuden turhimmista päivityksistä ollenkaan. Ne
ovat päivityksinä yhtä hyödyllisiä kuin joka vuotiset marraskuun "Hei,
sataa lunta!" -päivitykset. Hienoa, ihmiset, että kerroitte kaikille.
Kukaan ei varmasti ole kyennyt katsomaan ikkunasta ulos todetakseen saman
asian.
Lennon jälkeen taputtaminen ja "Musta tuli
ylioppilas!" -päivityksestä tykkääminen ovat suoraanverrannollisia
asioita. Molemmissa pitäisi antaa kiitosta ja tunnustusta siitä, että joku vain
tekee sen mitä häneltä voi vähintäänkin odottaa.
Ylioppilaaksi pääseminen ei ole mikään SAAVUTUS. Se vain
tarkoittaa, että kävit lukion ammattikoulun sijaan - mikä taas tarkoittaa ettei
sinulla ole hajuakaan mitä aion elämässäsi tehdä tai että aiot hyväpalkkaiseen
johtajanhommaan tai lääkikseen tai oikikseen.
Mä en tehnyt läksyjä. Mä en lukenut kokeisiin. Mä en
lukenut edes loppukokeisiin. Mä lintsasin. Mä olen opiskelijana suoraan
sanottuna laiska paska. Silti mulla oli jo marraskuussa kaikki kurssit
suoritettuna ja tiesin jo silloin, mitkä arvosanat tulen saamaan kirjoituksista.
Pointtini on: lukiosta valmistuminen ei ole
rakettitiedettä. Se on pienellä viitsimisellä yksi maailman helpoimpia asioita.
Mulla oli kivaa lukiossa. Mulle sieltä lähteminen ei ole
minkään huonon elämänjakson päättymistä korostava juhlapäivä. Mulle se
tarkoittaa vain, että nyt se on huono asia ettei ole töitä, ja että se mitä
vanhemmat kaverit kutsuvat "oikeaksi elämäksi" on aivan pian mulla
edessä.
Okei, mua myös kyrsii se, miten yksin
opiskelija-asunnossa rahattomina asuvat ihmiset nimittävät vain sitä elämää
oikeaksi elämäksi. Mua on käytännössä syytetty siitä, että valitan turhista
asioista, koska en tiedä mitä oikea elämä on. Koska oon vielä nuori ja asun
kotona. Mä haluaisin vaan tietää, että millä maailman tasolla se ei ole oikeaa
elämää? Mulla on vahva epäilys, että jopa yksin opiskelija-asunnossa asuvat
rahattomat ihmiset ovat joskus olleet nykyistä nuorempia ja asuneet kotona. Mun
mielestä mua vanhemmilla ihmisillä ei ole oikeutta tulla väittämään, etten mä
tiedä mitä on oikea elämä. Rahattomuudesta aiheutuvaa turhautumista on turha
purkaa niihin, jotka eivät sitä vielä ole kokeneet. Kyllä se kaikille tulee
jossain vaiheessa eteen. Mutta mua on turha nimittää lellipennuksi vain, koska
oon nuori.
Sitten seuraava turhautumista aiheuttava asia: raha.
Kaikista, jotka muuttavat omilleen, tulee pikkuhiljaa
itsekkäitä. Mä haluan ajatella, että mulle ei käy niin. Mutta jos se on
väistämättä edessä, mä en halua joutua elämään "oikeaa elämää".
Puhuin kaverini kanssa. Kävi ilmi, että me molemmat
halutaan uskoa elokuvamaiseen uhrautumiseen ja suureen aineelliset rajat
ylittävään ystävyyteen. Kun joku tarvitsee apua, tullaan auttamaan. Jos ei olla
nähty pitkään aikaan, hypätään junaan ja tullaan tapaamaan. Mutta ilmeisesti
näin tuntuu olevan vain elokuvissa.
Kaverit toisinaan peruu sovitut tapaamiset koska "ei
ole rahaa". Ja jos halutaan nähdä, usein he pyytävät mua esimerkiksi
Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Koska mä asun kotona, mulla totta kai on
rahaa kuin roskaa, roskaa kuin paskaa ja paska ei lopu koskaan.
Miten olisi säästäminen? Jos tietää hyvissä ajoin
menosta, voisiko sitä rahaa pistää sivuun?
Mä haluan vaan sanoa: mitä hittoa, ihmiset? I was robbed. I lost 350 euros. You
hear me bitching about losing 350 euros?
