Two productions at the same day

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Taltioimme samana päivänä kaksi monikameratuotantoa maalis-huhtikuun vaihteessa. Tällä kertaa mikään ei mennyt ihan putkeen, ja tässä on nyt selitys kahdesta tuotannosta ja niiden jälkimainingeista.

KAMPUSHALLIN VIHKIÄISET

Monikameratuotanto, asiakastuotanto. Mediakeskus LIMEn viereen rakennettiin uusi urheiluhalli, kampushalli, ja menimme kuvaamaan paikan vihkiäiset. Tarjolla oli puheita ja lyhyitä musiikkiesityksiä (konservatorion bändi ja Uniikki). Tarkoituksena oli tehdä taltio, joka menisi myös suorana lähetyksenä LIMEn live streamiin.

Oma roolini: kuvaussihteeri, apulaisohjaaja, kuvasuunnittelija.

Meidän oli määrä muodostaa laitteistollemme etäkytkentä. Kampushallille menisi vain kamerat ja äänitiski, ja kiuas ja tarkkaamo jäisivät koululle. Etäkytkentä toteutettiin, mutta järjestelmämme oli vielä huonovointinen Movie Nightin jälkeen, joten ongelmia muodostui heti.

Meillä oli kampushallilla neljä kameraa, joista yhden kuva ei tullut läpi. Kameroissa ei myöskään näkyneet tallyvalot. Intercomimme eivät myöskään toimineet. Tarkkaamoon kuuluivat kameramiesten äänet, mutta kameramiehet eivät kuulleet tarkkaamoa eivätkä toisiaan. Vain kakkoskamera kuuli intercom-yhteyden. RCU:t olivat niin ikään poissa pelistä kaikkien paitsi kakkoskameran osalta.

Joten meidän piti toteuttaa live-lähetys näin: neljä kameraa, joista vain kolme näkyy ja joista yhden kuva räppi pahasti silloin tällöin, ja joista vain yhtä pystyttiin tarkkaamosta säätämään ja vain tälle yhdelle pystyttiin jakamaan ohjeita. Joten toimimme seuraavasti:

Annoimme kameramiehille ohjeet – tasaista kuvan vaihtoa, pitkiä kuvia, ei äkillistä kohteen tai kuvakoon muutosta, pitävät huolen kameran asetuksista (koska heillä ei ollut tietoa siitä, milloin he olivat lähetyksessä niin he eivät voisi vaihtaa kuvaa miten sattuu).Lähetimme kampushallille kaksi kamera-assistenttia yleiseksi avuksi. Yritimme ainoan toimivan intercom-yhteyden avulla lähettää viestejä kameramiehille.

Ykköskamera toimi moitteettomasti, lähetimme sinne vain kerran viestin, että kuvaa pitkään pelkkää lähikuvaa puhujasta. Nelonen taas ei pysynyt kohteessa paikallaan hetkeäkään, kuva tärisi ja operoija vaihtoi kohdetta äkillisesti. Lähetimme neloselle kahdesti viestin, että rauhoittaisi toimintaansa ja pysyisi pidempään yhdessä kohteessa, mutta vaikka viesti välitettiin, se ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, koska ongelma ei korjaantunut. Emme voineet leikata kuvaan kuin harvoin, koska kamera ei tietenkään tietäisi milloin on lähetyksessä, emmekä voineet ottaa riskiä, että operoija päättäisi vaihtaa kuvaa taas kesken kaiken ja ei-sujuvalla liikkeellä.

Ohjaajamme Kiviharju teki erinomaista työtä, sillä vaikka kameratarjonta oli vähäistä ja ongelmia oli aukkojen kanssa (kuvat olivat usein joko täysin puhkipalaneita tai liian pimeitä), lopputuloksesta ongelmien määrää ei nähnyt, vaan master oli kuin mikä tahansa tekemistämme tuotannoista.

UNIIKIN ESIINTYMINEN

Monikameratuotanto, asiakastuotanto. Rähinä Records oli ilmoittanut meille, että he haluavat nähdä, mitä me osaamme, ja halusivat siis, että paitsi Kampushallin avajaisissa pidettävän lyhyen esiintymisen lisäksi kuvaisimme myös Uniikin keikan, jonka yleisönä oli Kokkolan nuoria.

Olin innoissani, koska Uniikki on kuitenkin kunnon artisti ja pääsisimme häntä taltioimaan. Toki aika ei olisi voinut olla huonompi, kun järjestelmämme oli niin viallinen. Teimme kuitenkin parhaamme.

Oma roolini: apulaisohjaaja.

Alkuperäisten neljän kameran lisäksi otimme mukaan viidennen kameran, steady-camin, ja lähetimme paikalle vielä yhden kamera-assistentin, ja paikalla oleva äänimiehemme auttoi myös kameroiden kanssa minkä ehti. Steady camia emme myöskään saaneet näkymään tarkkaamoon, joten kamerat 3 ja 5 kuvasivat vain korttitallenteet, joita hyödyntäisimme sitten leikkausvaiheessa.

Aluksi yleisö istui, mutta keikan edetessä Uniikki pyysi yleisöä seisomaan, ja tästä saimme yhden ongelman lisää: yleisö esti täysin kameran 1 näkyvyyden ja kamera 2 näki lavalle silloin tällöin ja vain korkenintaan artistin pään. Ykköskameraa lähdettiin siirtämään ylätasanteelle, mutta sitä ei saatu enää kuituun, joten kameramiehellämme onneksi oli järki paikallaan ja hän oli vain pistänyt kameraan akun ja tallentanut kortille kaiken lopun.

Jouduimme siis taltioimaan loppukeikan kahdella kameralla, joista toinen pätki edelleen ja näki lavalla vain punaisen lippiksen yleisön selkien takaa ja toinen taas heilui niin paljon, että kuvaa oli puolimahdotonta käyttää.

Oma työskentelyni loppui hyvin pitkälti ykköskameran poistumiseen. Ei ollut paljon hommaa apulaisohjaajalla, kun käytettävissä on vain kaksi kuvaa: yksi jossa ollaan ja toinen johon leikataan.

Päivä oli äärimmäisen opettavainen: kuinka toimitaan tilanteessa, kun mikään ei toimi. Meillä oli vaihtoehtoina joko vajota lattialle itkemään, tai vain mennä sillä mitä on ja ottaa siitä kaikki ilo ja kokemus irti. Tarkkaamossa pysyi loistava työilmapiiri päivän läpi, ja kun emme voineet tehdä muuta, me nauroimme.

Purku ja loppukeskustelu, lyhyt läpikäynti, mutta tällä kertaa emme vieneet settiä varastoon paikoilleen, vaan jätimme järjestelmämme tv-studiomme lattialle vianmäritystä varten.

Kuvattuamme kolme asiakastuotantoa viallisella monikamerajärjestelmällä, Kampushallin avajaisia seuraavalla kouluviikolla kävimme läpi laitteistomme toimintaa ja huoltoa.

Movie Nightin aikana teimme varhaisia diagnooseja siitä, mikä järjestelmässä saattaisi olla vikana ja mm. seuraavia asioita kävi ilmi:

Kolmannessa Baystationissa saattaa olla vikaa, switcherissä saattaa olla vikaa, yksi kameroista oli kytketty väärin ja kamera ja järjestelmä olisi saattanut ottaa siitä siipeensä, kuidut voivat olla pölyisiä ja niitä pitäisi siis putsata, virtalähteessä saattaa olla vikaa…

Joten heti tiistaina astuimme tv-studioon, laitoimme monikamerajärjestelmän keskusyksikkömme (eli lyhyemmin kiukaan) keskelle studiota ja testasimme koko järjestelmämme läpi. Toimme kiukaan viereen kaikki viisi hybridikuitukelaa (kaksi 100m ja kolme 50m, ovat hybridejä koska äänen ja kuvan lisäksi kuidussa kulkee sähkövirta), RCU:t (Remote Control Unit eli kameroiden tarkkaamoon sijoitettavat kauko-ohjaimet), CCU:t (Camera Control Unit eli kameroihin kiinnitettävä Copperhead-johtohässäkkä ja monitori) Intercomit (headset-keskusteluyhteys tarkkaamon ja studion/kuvauspaikan välillä), kaikki tuotannossa mukana olleet kamerat, sekä monitorin ja SDI-johdon jotta näkisimme tuleeko kameroista kuva läpi ongelmitta.

Aloitimme kuiduista, minä kirjasin tulokset. Testasimme ensin Baystation ykkösen toiminnan, jotta voisimme sillä testata kuidut. Eli liitimme kameran kaksimetrisellä hybridikuidulla kiukaaseen ja katsoimme desibelihäviön määrän. Mikäli lukema oli jotain 7/7 ja 20/22 välillä, pystyttiin sanomaan että kuidussa ei ole vikaa. Lukemat ilmestyivät sekä Copperheadiin että kiukaaseen. Yleensä lukema oli noin 8/12. Todettuamme Baystationin toimivaksi, testasimme yksi kerrallaan kaikki kuidut. Ne testattuamme kelasimme ne auki ja sitten puolen luokan voimin takaisin rullalle nätisti. Kuidut nimittäin vioittuvat helposti ja ne maksavat 500€/m.

Kuiduissa ei ollut vikaa. Siirryimme testaamaan Baystationeja. Liitimme kameran 50m kuitukelalla vuoron perään jokaiseen Baystationiin ja ongelmien lähde selvisi: Baystation 4:ssä tuli desibelihäviötä jopa 12/40. Testasimme sitä vielä toisella kuidulla, mutta ongelmien lähde oli selvä.

Sitten testasimme RCU:t ja CCU:t, kamerat sekä Intercomit, eikä missään ilmennyt vikaa. Totesimme, että Kampushallilla ilmennyt Intercomien toimimattomuus johtui luultavasti vain etäkytkennästä, joka viallisen järjestelmän vuoksi ei toiminut alkuunsakaan.’

Myöhemmin kuulimme vielä, että kiukaan kahdesta virtalähteestä toinen oli myös viallinen. Syytä ei tiedetty.

Tulipa käytyä tekniikkaakin läpi pitkästä aikaa. Oli opettavainen päivä tämä. Kiukaan oli seuraavan tuotannon jälkeen määrä lähteä Amerikkaan huoltoon.