Homeland travelling

Mä olen saanut päätökseen koko kesän stressaavimmat kolme viikkoa. 

Ensimmäinen viikko oli stressaava vain siksi, että mä mietin, miten viikkoni toteuttaisin. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa:

1) Mä menisin Pöytyälle jo perjantaina 2.8 ja viettäisin kaikella todennäköisyydellä loistavan viikonlopun kahden kaverin kanssa. Sieltä menisin Turkuun yöksi, jatkaisin maanantaina Helsinkiin, mistä lähtisin torstaina kotiin. Tämän suunnitelman miinus oli, että joutuisin jättämään väliin seuraavan viikonlopun, 9.-11.8. tuparit Tampereella.

2) Lähtisin matkaan vasta 5.8 ja menisin suoraan Helsinkiin yhden kaverin luo, sieltä keskiviikkona toisen kaverin luo, ja torstaina Turkuun. Turusta jatkaisin lauantaina Tampereelle tupareihin ja lähtisin sunnuntaina kotiin. Tämän suunnitelman miinus oli, että en pääsisi Pöytyälle pitämään hauskaa.

Mä päädyin suunnitelmaan 2. Koska vaikka en päässyt Pöytyälle, tiesin näkeväni siellä olevat kaksi kaveriani joka tapauksessa, toisen Turussa ja toisen tupareilla. Joten, problem solved. Seuraava stressinlähde olikin bussilippujen osto. Piti ostaa ja tulostaa kaikki liput kerralla, että pääsisi halvalla. Tulostin ei toiminut enkä uskonut kenelläkään mun opiskelija-asunnoissa asuvilla kavereilla olevan sellaista. Kutsuttiin naapuri tekemään taikoja tulostimelle, bling, se toimi taas ja tulostin kasan bussilippuja ja CVitä työn hakemista varten.

Maanantaina 5.8 sitten alkoi matkani kohti Etelä-Suomea. Ensin vietin kaksi yötä, kolme päivää kaverini Minnan luona Helsingin Oulunkylässä. Maanantai-iltaan kuului pizzaa, hiukkasen alkoholia ja hengailua Minnan ja tämän poikaystävän Oton kanssa. Oton kanssa hengailtiin muutenkin aika paljon. Mukava tapaus. Puhuivat tosi poliittisia Minnan kanssa ja mä vain kuuntelin osaamatta sanoa juuta tai jaata :D

Tiistaina käytiin kolmestaan tekemässä Minnan viisumihakemus, ja mentiin leffaan Tennispalatsiin ja kahville Coffee Houseen. Ilta kului Percy Jackson ja salamavaras -elokuvan ja Family Guyn parissa.

Keskiviikkona sitten vain hengailtiin ja tehtiin ruokaa ennen kuin Minna lähti töihin ja minä kaverini Ellin luo kahden aikoihin iltapäivällä.

Elli ja Ellin poikaystävä Mattinen muuttivat Helsinkiin ihan vähän aikaa sitten ja mä sain luvan tulla käymään kun muutto oli vielä kesken, ja mulle varattiin vieläpä cat-free-zone :D

Mä en tiedä olinko mä vaan väsynyt matkustelemisesta, ja helpottunut siitä ettei heidän opiskelijakämppänsä ollut kuin pommin jäljiltä - kuten Minnan, muutto kun oli meneillään - vai ovatko Elli ja Mattinen kaksi maailman hauskinta ihmistä. Mä tiedän vain, että nauroin tosi paljon. Eikä me edes tehty paljon muuta kuin istuttiin keittiönpöydässä syömässä ja puhumassa.

Mattisen kanssa puhuttiin Sormusten herrasta. Kerroin sille, että vuonna 2006 saatoin katsoa ne elokuvat kolmesti viikossa. En mä sitä muuten muistaisi, mutta oon kirjoittanut päiväkirjaa puoli vuotta tuolloin :DD Ja vuoden 2006 jälkeen oon katsonut ne ainakin kerran vuodessa. Mattinen sanoi, että "tuo on omistautumista". Musta oli tosi kivaa, että se sanoi niin.

Keskiviikkoiltana me katsottiin vielä elokuva Unelmien pelikirja, joka mun on pitänyt katsoa siitä asti kun katsoin tämän vuoden oscarit. Tykkäsin siitä tosi paljon, ja Jennifer Lawrence on vaan ihana~

Torstai Ellin ja Mattisen luona kului Amnesiaa pelaten. Oon aina halunnut pelata sitä, sanoin sen Mattisellekin, ja sillä samalla sekunnilla se heitti mulle näppiksen ja hiiren ja sanoi: "Pelaa!"

Noin kolme tuntia pelattiin ja pelättiin, Elli varsinkin pelkäsi melkoisesti :D

Ja Ellin kissa Vili-Sauron istui mun sylissä kun pelasin.

Vili-Sauron on maailman paras kissan nimi! Sitä ei vaan voi voittaa. Turha yrittää.

Torstaina mut saatettiin bussille ja matka Tricu-ystäväni luo Turkuun alkoi.

8.-10.8 vietetyt päivät Turussa menivät todella vauhdilla. Ei me oikeastaan mitään tehty, katsottiin vain Doctor Whota ja Hannibal-sarjaa.

Perjantai-iltana pidettiin pienet sievät juomingit, enkä muista että olisin _pitkään aikaan fanityttöillyt yhtä paljon ja innokkaasti! Aiheina oli mm. Hannibal, Hugh Dancy, Mads Mikkelsen, Taru Sormusten herrasta, Legolas, Orlando Bloom. Huutonaurettiin ja avauduttiin, puhuttiin juomapeleistä ja naurettiin lisää. Taru Sormusten herrasta -juomapeli: juo aina kun Legolas on kauniimpi kuin yksikää nainen ruudussa :DD

Lauantaina ei ehditty tehdä oikeastaan mitään, koska mun bussi Tampereelle lähti jo yhden aikoihin, mikä kesäajassa elävälle opiskelijalle saattaa tuntua samalta kuin kukonlaulun aikaan.

Tampereella mulle oli sovittu "seurue" vastaan, mutta törmäsinkin Jyväskyläläisiin kavereihini joiden kanssa harhailimme tuparikohteeseen, eli Sallan ja Merin residenssiin.

Illan alussa törmäsin omaan säälittävään stereotypiaani: työtön opiskelijapaikaton parikymppinen, joka asuu kotona. Jos tätä jatkuu pari vuotta, oon oikeasti säälittävä. Tällä hetkellä tämä tilanne kuvastaa vain nyky-yhteiskuntaa ja sitä, että en vissiin tehnyt lukiossa tarpeeksi töitä.

Tapasin tosi kivan tytön, Lotta nimeltään. Kauhean mukava ja seurallinen, sen kanssa oli helppo jutella. Puhuttiin esimerkiksi Herkuleksesta ja siitä, miten se on täynnä aikuisten huumoria, ja vihdoin sain tietää, mitä Megara sanoo yhdessä kohdassa, josta en vaan ole koskaan saanut mitään selvää :DD

Pelattiin pullonpyöritystä. Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen se ei ollut hidasta tai kiusaantunutta. Yleensä kukaan ei keksi mitään kysyttävää tai tehtävää ja siksi peli jumittaa.

Multa kysyttiin että mitä pelkään. Vastasin, että kuolemaa. Mun ajatukset tyrmättiin heti sanomalla että onpa tylsää. Mun mielestä ei ole kauhean kivaa, että sanotan jonkun pelkoja tylsäksi. Mulla on syy siihen, miksi kuolema pelottaa, mutta kerron siitä joskus toiste, tai tämä merkintä venyy kuin neiti Rajaton...

Pari kaveria myös innostuivat pitämään olympialaiset kahdestaan, ja mä taisin vahingossa pilata toisen mahikset selkälihastestissä koska sain sen nauramaan :D

Ilta meni myöhään, pidin yhdelle kaverille seuraa jotta tämä vähän selviäisi ennen nukkumaanmenoa. Halusin kerrankin olla oikeasti hyvä kaveri ja vain höpötin jotain niin ettei sen kaverin tarvinnut vastata, mutta jotta se pysyisi hereillä ^^

Sunnuntaina käytiin Jyväskylän kavereiden kanssa Amarillossa syömässä salaatit (mitä en ikinä tee, mutta oli kyllä järkyttävän hyvä salaatti xD), kiertelemässä kauppoja ja lopuksi kahvilla ennen kuin lähdettiin kotiin.

Toinen matkailuviikko alkoi oikeastaan vasta torstaina 15.8, ja alkuviikko toimi vain pehmeänä laskuna kahden reissun välillä, mutta jo keskiviikkona tapahtui.

Meillä oli Emmin ja Sofian kanssa suunnitelmana mennä torstaina Emmin luokse Tampereelle uuteen asuntoon ja juhlistamaan yhtä aikaa läksiäisiä, tupareita, kesän loppumista ja Emmin synttäreitä, mutta loppujen lopuksi päätettiin pitää baari-ilta keskiviikkona 14.8, ja sinä iltana pidettiin läksiäiset. Oli mukava ja kallis ilta kavereiden kanssa kahden yökerhon välillä hyppien, ja seuraavana aamuna heräsinkin paitsi Emmin puhelinsoittoon myös muistutukseen siitä, ettei rahojen tuhlaaminen baarissa ole kovin hyvä ajatus viisi tuntia ennen bussimatkaa. Mutta no, kai sitä kerran vuodessa voi. Joka tapauksessa torstai meni omalta osaltani Emmin sängyssä makoillen. Tämä purki tavaroita laatikoista ja pysähtyi aina enimmillään puoleksi minuutiksi ennen kuin jatkoi puuhasteluaan. Oli kyllä hauska nähdä, miten nopeasti asunnosta muotoutui koti.

Perjantaina jo saatiin enemmän aikaiseksi kuin nugetteja ja pictionarya. Lähdettiin kävellen kohti Tampereen keskustaa, aurinko paistoi, ja torilla oli chili-festivaali :D Mentiin Hesburgeriin syömään ja hämmennettiin kassatyttöä isolla ja monimutkaisella tilauksella. Syömisen jälkeen lähdettiin kohti elokuvateatteri Plevnaa, mistä aiemmin oltiin jo haettu leffaliput. Mun piti siis viime viikolla tehdä hankala valinta: lähdenkö mä Oulunkylään hengaamaan ihmisten kanssa jo perjantaina, vai menenkö Tampereella ensi-iltaan katsomaan hyvää elokuvaa. Päädyttiin jälkimmäiseen suunnitelmaan ja menin Oulunkylän vasta lauantaina.

Lauantaina 17.8 jatkoin sitten bussilla Helsinkiin, ja Emmi ja Sofia lähtivät Jyväskylään. Helsingissä mua odotti puolimahdoton tehtävä löytää Tavastia, jotta pääsisin bussilla Oulunkylään. Pääsin kuitenkin ehjänä perille, vaihdoin Hobitti-vaatteet päälle ja Epun läksiäiset alkoivat Scribblishillä, ja seurapelien merkeissä jatkettiin koko ilta. Pelattiin myös sellaista, jota ihmiset kutsuivat kattilapeliksi. Istuttiin ringissä ja vuorollamme nostettiin kattilasta yksi lappu, sanottiin "kuka meistä todennäköisimmin/ensimmäisenä/seuraavaksi..." ja se mitä lapussa luki, esim "...adoptoi lapsen", "...liittyy kulttiin" tai "...kuolee nuorena". Sitten laskettiin kolmeen ja yhtä aikaa osoitettiin sitä, johon kuvaus mielestämme sopi.

Tykkäsin siitä pelistä. Heti ensimmäinen lappu oli tuo "...adoptoi lapsen", ja olin tosi iloisesti yllättynyt, kun mä voitin sen äänestyksen. Tosi yllättävät tahot osoittivat mua, ja silloin mä tajusin, että nämä mun larppaajaystäväni tuntevat mut sittenkin aika hyvin.

Mä sain osakseni myös sellaiset kuvaukset kuin "ernuuntuu", "alkaa seurustella alaikäisen kanssa" ja "rakastuu". Massaäänestyksillä voitin kuvaukset "ryhtyy sijaissynnyttäjäksi", koska kukapa muukaan se tästä meidän porukasta olisi, ja suorana vittuiluna kaikki osoittivat mua kuvauksen "näkee Jeesuksen ja alkaa himouskovaiseksi" kanssa xD

Ilta loppui melko lyhyeen suurimman osan porukasta mennessä nukkumaan yhden-kahden aikoihin, vain kellarin Matti Myöhäset valvoivat pitkälle aamuyöhön.

Sunnuntaihin kuului tosi monta pakastepizzaa - joka toisella bilettäjällä oli omansa - ja yleistä krapulan potemista. Voitin kivi-paperi-sakset pelin Ellua vastaan ja pääsin autokyydillä kotiin bussin sijaan, mikä olikin ainoa siedettävän kuuloinen vaihtoehto kyseiselle päivälle.

En ole pitkään aikaan matkustellut näin paljon, en ole itse asiassa käynyt etelässäpäinkään pitkään aikaan, joten päätin nyt kiertää kaikki kaverit kerralla, koska säästyy paljon rahaa kun ei tule jokaisen kaupungin välissä aina takaisin Jyväskylään. Joku 200€ tähän reissaamiseen upposi, mutta jos olisin mennyt välit junalla, olisi summa huomattavasti suurempi, koska maksoin kolmesta pitkän matkan bussimatkasta yhteensä 12€.

Mutta Etelään mennessä oli yksi puoli ylitse muiden: minne olinkin menossa, pystyin sanomaan 100% varmuudella, että paikassa x odottava ihminen halusi oikeasti nähdä mua pitkästä aikaa.

Uupunut olin matkustamisen jälkeen, ja kotona odottava pizza pelasti päivän täysin.

Dreamworks is a perfect name

Pari tuntia sitten päättyi elokuva, jonka näin nyt viidettä kertaa. Joten nyt voin jo muodostaa järkevän mielipiteen ja arvion kyseisestä elokuvasta :DD

Kyseessä on yksi kauneimmista elokuvista, joita oon nähnyt:

Rise of the Guardians

Jack Frost is more than a myth

Santa Claus is more than a legend

The Sandman is more than a dream

The Tooth Fairy is more than a fairytale

The Easter Bunny is more than a fable

Pitch is more than a nightmare

Ja voi ei kun tässä on kivat ääninäyttelijät~ (Chris Pine, Alec Baldwin, Isla Fisher, Hugh Jackman, Jude Law) En oo katsonut tätä vielä suomeksi, koska se on englanniksi niin kiva :3

Hmm, ainut ongelma tässä on, etten tiedä pitäisikö noista puhua suomen- ja englanninkielisillä nimillä... Kompromissi! Koska en oikein osaa sanoa Jackiä Pakkasukoksi, ja koska Pitchin nimeä ei ole käännetty.

Spoiler alert!

Nyt seriously, tässä tulee jotain major juonipaljastuksia, joten älkäääää lukeko, jos ette ole nähneet!

Tarina alkaa kun Jack Frost aka Pakkasukko kertoo menneisyydestään, siitä miten Kuu-ukko (Man in Moon) kertoi sille sen nimen. 300 vuotta myöhemmin Kuu-ukko nimittää Jackin uudeksi suojelijaksi mahtavan nelikon - Joulupukin, Nukkumatin, Hammaskeijun ja Pääsiäispupun - joukkoon Pitch Blackiä eli Mörköä vastaan.

Mutta kun jetit kaappaavat Jackin ja vievät Pohjoisnavalle, jotta hänestä voisi virallisesti tulla suojelija, Jack toteaa: "You're all hard work and deadlines, and I'm snowballs and fun times. I'm not a guardian."

Hän päätyy kuitenkin auttamaan muita heidän taistossaan Pitchiä vastaan. Ja tapahtumien edetessä Jack saa tietää, että hänellä oli perhe ja elämä ennen kuin hänestä tuli Pakkasukko.

Pitch Black on keksinyt kuinka muuttaa unet painajaisiksi ja on päättänyt saada maailman pelon valtaan. Hänen suunnitelmissaan lapset lopettavat uskomisen suojelijoihin. Ja jos suojelijoihin ei uskota, he muuttuvat lapsille näkymättömiksi, ja heille käy huonosti.

Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jackiä, Pakkasukon sanotaan olevan vain sanonta, ja Jackin suurin pelko on, ettei kukaan koskaan usko häneen. Pitch tietää sen, ja yrittää saada Jackin puolelleen samankaltaisilla ajatuksillaan.

Pitch käynnistää suunnitelmansa kaappaamalla Hammaspalatsista kaikki lasten maitohampaat ja Hammaskeijun Pikkukeijut, jotka keräävät lasten maitohampaat tyynyjen alta ja jättävät pienen lahjan. Lapset heräisivät tajuten, ettei Hammaskeiju käynytkään. Suojelijat ja Jack Frost päättävät hoitaa Pikkukeijujen työt.

Samana yönä Nukkumatti ja Jack seuraavat Pitchin painajaisia ja käyvät taistoa niitä vastaan. Mut liittyvät taistoon mukaan, mutta Nukkumatti jää saarroksiin ja häviää kamppailun pelkoa ja painajaisia vastaan. Jack löytää voimansa ja vastustaa Pitchiä, mutta Matti on mennyttä.

Pääsiäinen voisi vielä pelastaa tilanteen, ja Joulupukkikin joutuu toteamaan, että tällä kertaa pääsiäinen on tärkeämpi kuin joulu. Jäniksenkolossa valmistelut sujuvat hyvin, mutta paikalle ilmestyy pieni tyttö, Sophie Bennett, jonka Jack päättää viedä kotiin pelastamansa Pikkukeijun kanssa. Hän törmää Pitchiin ja saa käsiinsä kotelon, jossa on hänen omat maitohampaansa ja muistonsa ajalta ennen kuin hänestä tuli Pakkasukko. Mutta sillä välin painajaiset ovat hyökänneet Jäniksenkolon tunneleihin ja tuhonneet kaikki pääsiäismunat. Lapset menettävät uskonsa Pääsiäispupuun ja he eivät enää näe häntä. Suojelijat syyttävät Jackiä, koska tämän olisi pitänyt olla tunneleissa.

Jack ja Pitch kohtaavat, Pitch yrittää saada Jackin uskomaan, ettei mikään sovi niin hyvin yhteen kuin pimeys ja kylmyys. He voisivat yhdistää voimansa ja koko maailma olisi "sysipimeää ja pakkasta". Hän ei kuitenkaan saa Jackiä puolelleen ja katkaisee tämän sauvan, ettei hänellä olisi enää vastusta.

Jack kuitenkin avaa hammaskotelonsa ja saa muistonsa takaisin. Ennen elämäänsä Pakkasukkona hänellä oli perhe, ja hän pelasti pikkusiskonsa. Siitä hän tietää olevansa suojelija. Hän korjaa sauvansa ja lähtee auttamaan muita. Pitch on jo lyönyt Joulupukinkin ja pistänyt Pohjoisnavan hyrskynmyrskyn. Enää yksi lapsi uskoo - Jamie Bennett. Jackin yritettyä pelastaa Jamien uskon Pääsiäispupuun poika näkee myös hänet. Joku näkee Jackin ensimmäistä kertaa, ja Jack iloitsee sitä ja saa pojan pitämään kiinni uskostaan.

Suojelijat saapuvat viimeisen uskovan lapsen luo huonossa kunnossa, Joulupukin voimat ovat poissa, Hammaskeju ei voi lentää ja Pääsiäispupu on muuttunut pieneksi pörröiseksi kaniksi. He kuitenkin saavat muitakin lapsia mukaansa taistoon Pitchiä ja painajaisia vastaan. Pitch kysyy lapsilta, joko he uskovat mörköön, ja Jamie vastaa:

"I do believe in you. I'm just not afraid of you."

Ja kun hän koskee yhtä painajaishevosta, se muuttuu kultaiseksi unihiekaksi. Eikä aikaakaan, kun Nukkumatti tulee takaisin painajaisen toisensa perään muututtua mustasta kultaiseksi! Pitchin omat painajaiset saavat tämän kiinni, ja lopuksi Jack kruunataan vihdoin virallisesti suojelijaksi. Happy ending, juuri sellainen söpö mitä tältä leffalta odotinkin ^^

Sitten hahmoista.

Nukkumatti on mun lemppari :3

Sillä on nättiä kultaista unihiekkaa ja se ei puhu mitään. Yksi hauskimmista kohtauksista koko elokuvassa on, kun alussa suojelijat miettivät, oliko Pitch todella käynyt Pohjoisnavalla ja jos oli, mitä hänelle pitäisi tehdä. Nukkumatti osoittaa kuuta, mutta kun kukaan ei kiinnitä häneen huomiota tappelunsa keskeltä, Matti ravistaa yhtä Joulupukin tontuista niin että tiuku helisee kovaa.

Viisikon hoidettua kaapattujen Pikkukeijujen työt ja kerättyä kaikkien lasten hampaat, Jamie Bennetin huoneessa Matin käsketään nukuttaa poika, mutta hän osuu unihiekalla kaikkiin muihin. Siksi ne lähtee Jackin kanssa kahdestaan Pitchin perään ja siksi siinä käy niin huonosti. Se on ihan kamala kohtaus, kun Pitch voittaa Nukkumatin. He died his head held high ; - ;

Pitch Black on tosi hyvä pahis

Sellainen liioiteltu brittiaksentti sopii tälle hahmolle tosi hyvin. Ja painajaiset on aika hyvä armeija. Ja musta on hauskaa, miten Pitch ja Nukkumatti on niin samanlaisia, mutta myös ihan toistensa vastakohtia. Musta ja kultainen, pimeä ja kirkas...

Mä en enää muista tarkalleen tarinaa Pitchin menneisyydestä enkä siis toista sitä tähän, mutta se oli traaginen tarina.

Joulupukki on tässä aika badass :DD

Jopa nuo tatuoinnit on loistavat. Sillä on kaksi miekkaa joilla se taistelee ja totta kai reki ja lentävät porot. Ja sitten sellainen asia joka monia tuntuu häiritsevän tässä elokuvassa: Joulupukilla on venäläinen aksentti. Mua se ei häiritse, mun mielestä on kiva että sille on laitettu yleensä joku aksentti, ja että se on täältä Suomen läheltä edes X)

Joulupukinpaja on muuten aika perinteisen nätti, yhtä isoa poikkeusta lukuunottamatta: tässä pajassa tontut eivät tee lahjoja. Vaan jetit tekevät :DD Ne jetit on hauskoja eikä niiden puheesta tai mouruamisesta ota selvää. Mutta tontut on ihan parhaita! Sellaisia pieniä höpsöjä.

Jack: "I thought the elves make the presents."

North: "We just let them believe that."

Tuon sananvaihdon jälkeen ne tontut testasivat jouluvaloja XD Ihan freaking hilarious scene.

Hammaskeiju

Niin nätti keiju! Mä tykkään muutenkin keijuista ihan mielettömästi ja tässä leffassa keijut oli kauniita ja söpöjä. Hammaskeiju oli jotenkin vähän höpsö ja sellainen tosi innokas, meni ihan sekasin tavatessaan Jackin ja uteli ovatko sen hampaat todella niin valkoiset kun sanotaan :DD Se oli ihan fiiliksissä kun pääsi kentälle Pikkukeijujen töitä tehdessä, sanoi ettei ole ollut kentällä 440 vuoteen.

Ja oi ne Pikkukeijut, sellaisia pikkuisia kolibreja x3

Ja Pääsiäispupu!

Se on iso ja cool ja sillä on bumerangit aseena :DD Ja sillä on aussiaksentti ^^  Toisinaan se kuulostaa mun mielestä tosi kivalta, esim tässä elokuvassa.

Jäniksenkolo (englanniksi Warren, mutta sille ei ole oikeaa suomennosta, enkä muista mitä leffassa sanottiin) on ihan tosi vihreä ja niillä pääsiäismunilla on jalat!

Ja ei oo mitään söpömpää kun Pääsiäispupu, jolta on kadonnut voimat XDD <3

Sitten päähenkilö, Jack Frost~

Sanovat että 90% katsovat tämän hänen takiaan. Itse en katsonut :DD

Ei sinänsä mitään uutta että päähenkilö on sellainen kapinallinen ja vähän erikoinen. Ei myöskään ole mitään uutta, että sivujuoni kulkee päähenkilön etsiessä itseään. Mutta ei myöskään ole mitään uutta, että se toimii! Kliseet ovat kliseitä syystä.

Jack Frost on ilkikurinen ja pitää hauskapidosta. Joulupukki on sanonut Jackille: "Find your center." Ja myöhemmin, muistojensa pohjalta hän ymmärtää, että hänen "ytimensä" on hauskanpito.

Lopulta myös Pitch on voitettu, pitämällä hauskaa ja uskomalla.

Jackin tarina on aika traaginen, myös. Ne olivat sen siskon kanssa jäällä luistelemassa, mutta se jää alkoi murtua. Jackin onnistui pelastaa siskonsa, mutta putosi itse jään läpi. 300 vuotta myöhemmin Jack saa tietää tästä. Mä mietin vaan sitä perhettä, joka on jäänyt suremaan, ja se on tosi murheellista ><

Ja ei hyvää päivää, asioita joita en itse välttämättä kovinkaan usein huomaa elokuvista... Joku oli sanonut, että Jackin pelastama Pikkukeiju näyttää sen pikkusiskolta. Joku toinen oli todennut siihen että jumalauta voi sanoa jostain hiton kolibrista että se näyttää siltä siskolta. Mutta sitten tämä ensimmäinen osoitti, miten molemmilla oli pari luomea oikean silmän alla. Sattumaa? I doubt that.

Rakastan sitä miten nää hahmot kiusoittelee toisiaan koko ajan. Jack on häirinnyt Pääsiäispupun töitä aiemmin, se haukkuu pupua kenguruksi kaiken aikaa aksentin tähden. Ja Joulupukki jaksaa aina muistuttaa että joulu on paljon tärkeämpi kuin pääsiäinen.

Jack myös sanoo suojelijoisen vain keksivän uusia tapoja lahjoa lapsia.

Tahatonta komediaa. Mä rakastan sitä x3

Ja tässä ei ollut turhaa romantiikkaa! :DD Parasta<3

Hmm... tämä on taas yksi niistä elokuvista, jotka pakottavat ajattelemaan. Mä toisaalta rakastan sitä tunnetta, kun tulen erittäin tietoiseksi itsestäni, ja toisaalta vihaan sitä. Vähän samaan tapaan kuin kauhuleffa voi olla kamalinta mitä koskaan on nähnyt, mutta samalla parasta :DD

Tämä leffa sai mut ajattelemaan lapsuutta ja sitä miten itsekin on uskonut noihin hahmoihin. Jos pystyisin, mä haluaisin uskoa vieläkin. Haluan sanoa että uskon, vaikken oikeasti uskokaan. Mun mielestä olisi hienoa, jos kaikki tämä olisikin totta.

Mutta mä tulin tosi tietoiseksi siitä, miten kamala tilanne se oli näille kaikille hahmoille, kun lapset lopettivat uskomisen. Ja mä päätin, jo ensimmäisen katselukerran aikana, että sinä päivänä kun mä saan kersan, kerron sille kaikki mahdolliset sadut näistä hahmoista ja aion saada sen uskomaan näihin niin kauan kuin mahdollista :3

Voi ei, tämä on kyllä yksi parhaista animaatioista ikinä. Tähän loppuun laitan vielä kuvia, jotka näyttävät, miksi tämä on ehdottomasti kauneimpia elokuvia maailmassa ^^