Basics of cinematography

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Opimme käyttämään Panasonicin P2- ja Mini P2- videokameroita ja niiden toimintoja, ja opimme myös jalustoista.

Erilaiset kuvan asetukset: polttoväli (ja servo-asetus), tarkennus, back focus, aukko ja suljinaika, kuten myös esim. gain (kohina) ja zebra (raidallinen ylivalottuminen).

Kameran asetukset: kuvasuhde, kuvanlaatu (teräväpiirto yms.)

Äänen asetukset: mistä kanavasta ääni tulee, tuleeko ääni edestä, takaa; automaatti vs. manuaali, äänenvoimakkuus (sekä paljonko kameralle tallentuu ääntä, että paljonko kuulokkeisiin kuuluu).

Lisäksi thumbnail (galleria ja katselutila), kortin asetukset (deletointi ja formatointi), tiedostojen siirto koneelle.

Jalustoista: eri merkkiset jalustat ja niihin yhteensopivat dollyt (pyörät, joilla tehdä kamera-ajoja), plate, lintulauta ja oikeaoppinen kiinnittäminen.

Opimme myös kasaamaan ja purkamaan Porta Jibin, suuren kraanaksi kutsutun laitteen ja käytimme sitä myös. Kameraan, joka jibissä oli, kiinnitimme zoom- ja tarkennuskahvat. Ja käytimme kameran sadesuojia.

Tutustuimme myös steady camiin ja GoPro-kameroihin.Steady cam on lisäosa, joka mahdollistaa tasaisen kuvan kuvaajan liikkuessa. Kuvaajan päälle puettiin liivit, joihin steady camin varsi kiinnitettiin ja varteen kiinnitettiin Mini P2 -kamera ja sitä yhdellä kädellä ohjailtiin. GoPro-kamerat taas ovat pieniä kameroita, jotka voidaan piilottaa tai esim. kiinnittää liikkuvaan henkilöön niin, että saadaan kuvattua ”näyttelijän” näkökulmasta liikettä. Niillä voi kuvata myös veden alla, kun kamera on vesitiiviillä kuorella suojattu.

Varmaan tärkein opetus oli, että aina tehdään vähintään kahdestaan. Jibbiä ei pureta tai kasata yksin, koska ensinnäkin siinä rikkoo itsensä, ja kameran ja vastapään painojen kanssa tasapainoilu on huomattavasti helpompaa kahdestaan. Ja jos kamera on jalustalla ja sitä täytyy nostaa, laskea, kallistaa tai suoristaa, toinen pitää aina kamerasta kiinni ja toinen säätää jalustaa.

   
   

Kuvat ©Susassa Wacklin ja Patric Harald

Opeteltuamme käyttämään P2-, Mini P2- ja GoPro-kameroita, teimme pareittain viisi harjoitusta.

1. Uutisen alkupuhe ulkona. P2-kamera jalustalla, kamerassa sateensuoja (kokosuoja), ulos sopiva mikrofoni. Kuvan sommittelu ja äänen manuaalinen säätö.

2. Haastattelun alkupuhe sisällä melko vilkkaassa paikassa. Mini P2 -kamera käsivaralla, nappimikrofoni. Kuvan sommittelu, mahdollisimman tasainen kuva, ääni, vilkkaassa paikassa kuvaaminen ja ympäristöön sopeutuminen.

3. Talk shown sisääntulo TV-studiossa. P2-kamera, jippi. Jipin käyttö, kamera-ajojen tekeminen. Säädimme myös studion valoja.

4. Videovarastoon astuminen, sieltä jotain hakeminen, kameroiden näkymättömyys. Kaksi GoPro-kameraa sijoitettu niin, että kerralla kuvattuna kamerat eivät näy toiseen kameraan, kuvan mielenkiintoisuus.

5. Liikkuvan kohteen kuvaaminen. P2-kamera dollylla varustetulla jalustalla sekä käsivaralla. Suoraan sekä päämäärättömästi liikkuvan kohteen kuvaaminen hitaassa ja nopeassa vauhdissa.

Seuraavalla viikolla jaoimme ryhmämme kahtia ja molemmat ryhmät tekivät kopiot (tai remake-kuvaukset) kolmesta kohtauksesta elokuvasta Kolmas mies (1949). Tarkoituksena oli kopioida kohtaukset mahdollisimman tarkasti kuvakulmaa, kuvauskulmaa, valaistusta ja näyttelijöiden ja tavaroiden sijoittamista myöten. Omassa ryhmässäni oli kuusi jäsentä.

Kohtaus 1: Annan monologi

Kuvassa kaksi henkilöä, toinen etualalla, toinen taaempana. Kamera suorassa, kuvakulma TASO, kuvauskulma 3/4 profiili. Naisen monologin aikana kamera zoomaa hitaasti, ja naisen poistuessa kuvasta, kamera zoomaa ja tarkentaa nopeammin takana olevaan mieheen. Zoomaus ja tarkennus vaati yhteistyötä, joten kameraa operoi kaksi ihmistä, valoja yksi, ja näyttelijöitä oli kaksi. Näyttelin tässä kohtauksessa, pidin monologin.

Kohtaus 2: Hollyn ja hovimestarin dialogi

Kaksi henkilöä keskustelee, yksi henkilö kerrallaan kuvassa. Kaksi kuvaa, ja yksi kuva, jossa Holly kävelee kuva-alalle ja katsoo ikkunasta ulos. Kamera vinossa, Hollyn kuvakulma ALA ja hovimestarin kuvakulma YLÄ, Hollyn kokokuvassa kuvakulma ALA. Dialogissa molemmat puolet ovat shoulder shoteja. Kaikki kuvat stabiileja. Yksi kuvaaja, yksi valaisija, kaksi näyttelijää. Tässä kohtauksessa kuvasin kaikki kolme kuvaa.

Kohtaus 3: Lähikuvia tutkimuksista

Kuusi kuvaa: kolme henkilöä istuvat pöydässä, erikoislähikuva paperista ja peilistä, erikoislähikuva paperista, erikoislähikuva kasvoista ja suurennuslasista, puolilähikuva henkilön kasvoista ja koeputkista hänen käsissään, ja lähikuva henkilön kasvoista.

Kaikki kuvat olivat stabiileja. Kuva1: Kamera suorassa, kuvakulma YLÄ. Neljä lamppua, kaksi Arria (300 ja 650) ja kaksi Dedoa himmentimillä. Kuva2: Kuvakulma YLÄ. Yksi Dedo-valo. Kuva3: Kuvakulma YLÄ. Yksi Dedo-valo. Kuva4: Kuvakulma TASO. Kaksi lamppua, Dedo ja Arri 300. Kuva5: Kuvakulma TASO. Kuva6: Kuvakulma ALA. 

Valaisin tässä kohtauksessa neljä ensimmäistä kuvaa, siksi kyseisistä kuvista kuvailtuna myös valaistus.

   
Kuvat ©Susanna Wacklin

Basics of movie production management

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Elokuvan tekeminen. Mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin voidaan alkaa kuvata elokuvaa ja keitä henkilöitä elokuvan takana oikein on?

Lyhyenkin ammattitaitoisen elokuvan tekeminen vaatii paljon ihmisiä, mutta pitkän ja kalliin elokuvan takana vasta ihmisiä riittääkin. Seuraavassa lueteltuna erilaisia ihmisiä ja työryhmiä, joita elokuvan tekemiseen tarvitaan:

Käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijät, kuvaussihteeri, kuvasuunnittelija, kuvaaja, kameramiehet/kameraoperoijat, kamera-assistentit, äänisuunnittelija, äänittäjä, ääniassistentti, valosuunnittelija, valomiehet, valoassistentit, editoija, animoija, stunt-näyttelijät, stunt-koordinaattorit, casting-vastaava, säveltäjät, sovittajat, lavastaja, maskeeraaja, puvustaja, pukusuunnittelija, tuottaja, rahoittajat, markkinoijat, mainostajat, sponsorit, levittäjät, teknikot, runnerit, autokuskit, catering, still-kuvaaja, dokumentoija, graafinen suunnittelija, kääntäjät, asianajajat…

Pienissä ryhmissä teimme selonteon jostakin tietystä tuotannosta, mitä kaikkia työvaiheita ja työryhmiä tuotantoon kuului:

Ideointi

Ohjaajan käsikirjoitus (”tylsää” tekstiä, ei fiktiivistä kuvailua), one liner (tarina yhdellä lauseella), synopsis (muutaman lauseen nopea selonteko), treatment (tiivistelmä, noin yksi kappale).

Esituotanto

Käsikirjoitus, rahoittajan etsintä, kuvakäsikirjoitus (tarina kuva kuvalta sekä selitystä kuvan sisällöstä), kuva-, valo- ja äänisuunnittelu, location scouting (kuvauspaikkojen etsiminen), casting (näyttelijöiden valinta, ja samalla työryhmän valinta), budjetointi, aikataulutus, välineistön valinta ja hankinta, kuvauslupien jne hankinta, pukusuunnittelu, puvustus, lavastus, välineiden tarkistus, näyttelijöiden harjoitukset.

Tuotanto

Kuvaukset alkavat, tuottaja ja ohjaaja hallitsevat ja johtavat budjettia ja aikataulutusta sekä kuvausten onnistumista, luovaa työtä jne. Markkinointi, musiikin tuotanto, graafinen suunnittelu ja toteutus (kansikuvat, julisteet…)

Jälkituotanto

Leikkaus, director’s cut (ohjaajan oma, usein pidempi versio kuin teattereissa esitettävä), animointi ja erikoistehosteet, jälkiäänitys ja äänitehosteet, musiikin lisäys, making of -materiaalin kokoaminen ja muokkaus, ulkoasun viimeistely, kääntäminen, valmiin tuotteen toimitus jakelijoille.

Rahanmeno

Näyttelijöiden ja työryhmän palkat, kirjailijalta oikeudet, tekijänoikeudet, tila- ja tarpeistovuokra + kulkuneuvot ja bensat, catering

Harjoittelimme esituotannon tehtäviä Kokkolassa kuvatun Elämän alkeet -elokuvan parissa. Saimme käsiimme käsikirjoituksen, teimme käsikirjoituksen purun, kuva- ja pukusuunnittelua, kirjasimme ylös tarvitsemaamme tarpeistoa sekä kuvauspaikkoja ja teimme muutamasta kohtauksesta kuvakäsikirjoitusta. seuraavaksi oli vuorossa casting ja location scouting sekä kuvaus-, ym. lupien suunnittelu ja lupien kerääminen. Kuvauspaikoilla otimme valokuvia suunnittelua varten (kameranpaikat, valaistus…). Viimeisenä laskimme budjettia palkoista tarpeistoon ja vuokriin. Suurin osa rahoista menee epäilemättä näyttelijöiden ja työryhmän palkkoihin. Ja suurien elokuvien editointiin ja erikoistehosteisiin vasta rahaa uppoaakin, koska laadukas teknologia on kallista.

Basics of photography

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Tervetuloa valokuvausviikolle! Käytin omaa Canon EOS 700D -kameraani ja meille opetettiin, kuinka ottaa teknisesti hyviä kuvia. Opimme mistä valokuva koostuu. Valokuva on kuvaavan nimensä perusteella sitä, miten valo tallentuu filmille tai kameran kennolle. Opimme valottamaan kuvia oikein – mikä nykyään on helppoa digijärjestelmäkameroilla, kun niistä näkee tarkennusvaiheessa ja viimeistään kuvan ottamisen jälkeen kuvien selaamisessa onko kaikki kohdillaan vai onko kuva kenties palanut puhki eli ylivalottunut – ja muuttamaan valkotasapainoa, aukkoa, sulkinaikaa ja ISO-arvoa tarpeen mukaan. Testasimme myös, missä vaiheessa ISO-arvon nostaminen luo kuvaan liikaa häiritsevää kohinaa. Harjoittelimme myös tarkentamista automaatilla ja manuaalisesti ja tarkennuspisteiden käyttöä ja valintaa.

Kävimme läpi myös syväterävyyttä, eli sitä, mikä kohta kuvasta on tarkkaa ja mikä epätarkkaa. Siihen vaikuttaa aukko, polttoväli (zoomaus) ja etäisyys.

Teknisen kuvauksen oppimisen jälkeen harjoittelimme enemmänkin sisällöllistä kuvien tuttamista, mielenkiintoisia kuvia. Erilaisia kuvakulmia kuin mistä yleensä asiat nähdään. Kolmioita, erilaisia linjoja, kultaista leikkausta, keskisommittelua…

   
   
   

Kun valokuvauksen perusteet oli opittu, oli vuorossa tehtäviä~

Ensimmäinen tehtävä oli luoda mielenkiintoinen kolmen kuvan kuvasarja. Kuvasin pehmolelujani.

Sitä seurasi studiokuvauspäivät.

Kuvasimme studiossa ryhmissä henkilökuvat ja tuotekuvan. Käytössämme oli Canon EOS 5D -kamera ja kaksi erilaista objektiivia. Harjoittelimme samalan käyttöä ja High Key ja Low Key -kuvien ottamista (ylivalottunutta ja hyvin pimeästi valaistua).

   

Henkilökuvassa on kaksi salamaa kohti mallia ja kolmas mallin takana osoitettuna taustalle. Tuote on mustan pleksin päällä pöydällä, valaistuksena kaksi salamaa.

   

Kuvat ©Susanna Wacklin

Old diary and movie revies

Löysin aika mahtavan pätkän mun vanhasta päiväkirjasta, ja ajattelin jakaa sen teille.

"Mä tajusin jotain itsestäni tänään.

Mä en uskalla tavoitella mitään mitä haluan. Mulla on oikeasti vaikka mitä unelmia ja on asioita joita haluaisin nähdä ja tehdä. Mutta mä koen, että mulla on tietynlaisia velvollisuuksia, jotka estää mua tekemästä täysin mitä haluan. Enkä nyt puhu mistään vanhempien asettamista rajoista tai rahallisista esteistä, vaan sellaisista velvollisuuksista, jotka oon itselleni asettanut, kun joku on mut pettänyt.

Mä reagoin monella tapaa siihen, kun joku pettää mut, mun odotukset tai mun luottamuksen. Ja yksi niistä tavoista on, että päätän, etten itse ikinä tee samoin kenellekään, ja otan sen kunnia-asiaksi. Siksi mä pitäydyn toteuttamasta haaveitani, siksi koska  jos vaan teen mitä tahdon, joudun asettamaan omat velvollisuuteni kakkossijalle mun elämässä. Ja se on mulle hankalaa. Tosi itsekästä sinänsä sanoa, mutta mulle ei tietyissä asioissa tuota vaikeuksia pistää omaa hyvinvointiani toisten edelle, oon oppinut pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa, ja se vaatii vuoroin kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Mutta tässä asiassa mä en oo pystynyt joustamaan.

Mä en edes ole lähdössä opiskelemaan sitä mitä haluan! Hain jonnekin, joka oli mulle kakkosvaihtoehto. Koska... no, siihen on monta syytä. Jos lähtisin opiskelemaan sitä mitä oikeasti haluaisin, se luultavasti maksaisi mun porukoille. Joutuisin muuttamaan eri paikkaan kuin mihin olin suunnitellut, mutta tämä suunniteltu paikka taas olisi täydellinen näiden mun velvollisuuksien kannalta.

Joten mä tyydyn. Mä tyydyn siihen mistä tiedän pitäväni vain joka toinen päivä. Mä tyydyn siihen, mitä oikeasti haluaisin opiskella sivuaineena pääaineen sijaan.

...Mä en edes koskaan ole sanonut kenellekään, mitä mä oikeasti haluaisin opiskella.

Mä koen, että mun velvollisuus on myös opiskella jotain, mikä on edes näennäisesti hyödyllistä. Musta tuntuu, ettei se ole oikein, jos lähden opiskelemaan jotain, mikä vaan olisi mulle kaikkein mieluisin vaihtoehto, mutta samalla täysin hyödytöntä tai jotain, mistä on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista uraa.

Eräässä tv-ohjelmassa nuori nainen kysyi juuri itseltään: "Oonks mä kuitenkin menossa sinne kouluun joidenkin muiden kun itseni takia?" Ja mä tajusin, että mun pitää kysyä tuota samaa itseltäni. Oonko mä hakemassa tuonne kouluun joidenkin muiden kuin itseni takia? Ja vastaus on kyllä.

Puolet mun kavereista lähtevät hyvillä mielin opiskelemaan jotain taidetta tai siihen liittyviä asioita, joten miksi mun aivoissa kaikuu tosi ikävänsävyinen jankutus siitä, etten mä saa tehdä mitä haluan? Miksi?

Suoraan sanottuna, tää on ihan perseestä.

Mutta mä tyydyn. Niin mä aina teen."

...Mä olen NIIN eri tilanteessa nykyään :D Tuo on keväältä 2013. Nyt on 2014, ja keväällä mä hain sinne mitä halusin oikeasti opiskella, ja täällä mä nyt olen. On niin jännä lukea tuota vanhaa merkintää. Lopetin vihdoin tyytymisen, ja otin itselleni jotakin.

Täytyy myös sanoa pieni hauska fakta: kun mä menin lukioon, äiti jo suunnitteli, kuinka lähden opiskelemaan kieliä yliopistoon. Mutta kun olin ollut tässä mun nykyisessä koulussani vain pari viikkoa, mä tajusin, että musta ei i-ki-nä tule akateemikkoa XD Sori, äiti.

~

Sittenpäs elokuva-arvosteluihin. Tällä kertaa kuuluu mielipiteeni kahdesta kauhuelokuvasta.

Spoiler alert!

Cabin in the Woods

Kristen Connoly, Chris Hemsworth, Anna Hutchison, Fran Kranz, Jesse Williams

Nuo eivät ole nimet jotka mainitaan kannessa ensimmäisinä, mutta nuo viisi näyttelevät tätä nuorisoporukkaa, joka aloittaa kauhuleffan mahdollisimman klassisella tavalla: viisi nuorta lähtee viettämään hauskaa viikonloppua serkun mökille keskellä metsää.

Mulla oli kaksi syytä katsoa tämä elokuva in the first place. Toinen oli se, että näin näyttelijäkaartissa nimen Chris Hemsworth. Toinen taas oli, että tämän leffan takakannessa lukee että "tavanomaisen alun jälkeen elokuva vetää maton katsojan jalkojen alta rytinällä!" ja mä halusin nähdä että onko näin :D

Olihan se.

Mä en yleensä tiedä mitä ajatella kauhukomedioista. Oon nähnyt muutaman tosi hyvän, mutta yleensä ne ovat huonolla maulla tehtyjä ja täynnä alatyylistä huumoria. Ei, mä haluan nähdä tilannekomiikkaa (elokuva Tucker & Dale vs Evil! Tilannekomiikkaa ja väärinkäsityksiä).

Mutta tästä mä tykkäsin. Mun mielestä tämä on ihan mielettömän hauska! Kovin pelottava se ei ole, mutta silti hyvä.

Ja mitä siis sanon leffan yllätyksellisyydestä?

Mä en koskaan ajattele mitään sen kummemmin kun katson leffaa. En koskaan spekuloi tapahtumia. Kaiken uuden informaation otan vastaan tyylillä "Oho, kukahan tuo on? Nojaa, se selviää kyllä~!" Joten, mä koin tän leffan juuri niin kuin oletan tekijöiden tarkoittaneen.

Siellä mökillä siis tämä nuoriso löytää lattialuukun kellariin, joka on täynnä mitä kummallisimpia tavaroita. He alkavat tutkia niitä ja Dana (Kristen) lukee ääneen vanhaa päiväkirjaa ja latinankielisen tekstin, joka herättää zombit, jotka nousevat haudoistaan tappamaan nuoret.

Samalla nuorisoa kontrolloidaan monin eri tavoin, ja katsojille selviää että he ovat osa jotakin suurempaa, jotakin kansainvälistä.

Mä olen yksi niistä monista, jotka ovat luulleen leffan loppuvan, kun yksi zombeista hakkaa Danaa laiturilla. Musiikki alkaa soida, ja keskuksessa jossa nuoria kontrolloitiin on menossa bileet.

Mutta se ei lopukaan siihen :DD Olin ihan liekeissä sen leffan jälkeen koska paitsi että se oli tosi hyvä ja hauska, se myös yllätti mut täydellisesti. Kaksi nuorista - Dana ja Marty (Fran) selvisi ja he löysivät zombien haudasta hissin joka kulki alas. Alhaalla oli lasisissa kuutioissa täydellinen valikoima painajaisotuksia: zombeja, noitia, kummituksia, käärme, piru, tappajapuu, Hohdon kaksostytöt, ihmissusi, jopa yksisarvinen.

Yksi parhaista kohtauksista on, kun Dana ja Marty piiloutuvat sotilailta ja painavat suurta punaista nappia vapauttaakseen kaikki painajaishirviöt.

Lopussa selviää, että nuoret ovat osa rituaalia, johon koko maailma osallistuu. Rituaalia, jonka tarkoituksena on antaa uhreja muinaisille jumalille.

Ihan loppu ei ehkä ollut niin hyvä kuin mitä toivoin sen olevan, mutta tuo ajatus kalpenee kaiken muun rinnalla.

The Cabin in the Woods on mun lempikauhuelokuva!

Toinen elokuva oli mulle uusi tuttavuus Sinister. Siltä taas en odottanut mitään, koska kaikki olivat innoissaan elokuvasta ja sanoivat sen olevan saman tyylinen kuin The Strangers. Mä katsoin The Strangersin joskus pari kuukautta sitten ja petyin tosi pahasti. Kaiken sen hehkutuksen jälkeen odotin paljon, ja elokuva olikin vain kuolettavan tylsä, hyvistä näyttelijöistä huolimatta. Yleensäkin normaalilla murhaajalla varustetut kauhuleffat ovat mun mielestä tylsiä, eivät kauhua ollenkaan. Jos kuvioissa on esimerkiksi jokin yliluonnollinen aspekti, ei ole valmiiksi saneltua mitä tulee tapahtumaan.

Mutta! Sinister olikin positiivinen yllätys, mitkä tosiaan ovat kauhuleffojen kohdalla harvassa, kuten oon sanonut. Asiaan päästiin tosi hitaasti, vaikka vihjeitä sateli alusta asti. Ja aluksi se vaikutti tavalliselta murhaajaleffalta, mutta selvisi, että se oli jotain ihan muuta - jonkinlainen otus oli kaiken takana.

Ainut, mistä oon pettynyt, on se miten vähän tätä itse pahista näytettiin. Mutta oon tosi tyytyväinen siihen, miten säikyin. Vaikka tosiaan, en tiennyt pelkäsinkö tosi pahasti säikähtäväni sitä mitä ruudussa näkyy, vai sitä että tärykalvoni halkeavat kun muut kirkuvat : D Pari kertaa säikähdin siinä tosi pahasti, ja siellä oli tosi creepysti maskeerattuja lapsia.

Elokuvan loppu oli myös hyvä. Vaikka ratkaisu ei miellyttänyt kovin monia, mä tykkäsin hirveästi siitä, että elokuva loppui vain hiljaisuuteen, kamera kuvasi veritahroja seinillä ja koko ajan vain odotti jonkin hyppäävän silmille, mutta... mitään ei tapahtunut. Eli se jännitys ei koskaan mene pois :DD Vähän kuin The Walking Deadissä.

Basics of filming with Canon and editing with Adobe Premiere

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Tehtävänä oli tehdä jollekin tuotteelle mainosvideo. Neljän hengen ryhmässämme valitsimme Jopo-polkupyörän. Teimme käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen, keksimme mainoslauseet, valitsimme näyttelijät rooleihin ja jaoimme teknisen ryhmän tehtävät.

Käytimme Canon EOS 600D -kameraa. Opimme määrittämään valkotasapainon valkoisen paperin avulla, tarkentamaan kameralla oikein ja muuttamaan ISO-arvoa, suljinaikaa ja aukkoa. Käytimme myös kahta erilaista objektiivia.

Meillä oli käytössä kameralle sekä jalusta että ratti. Ulkona valaistukseen käytimme apuna Selecon-valopaneelia. Sisällä studiokuvauksissa meillä oli käytössämme Arri-halogeenivalaisimia ja harsoja. Äänitykseen käytimme Zoom H1 -kenttätallentinta.

Huomioita videokuvauksesta ensimmäistä kertaa:

Kuvaaminen on hidasta. Kameran asetusten säätäminen oikein ja setin pystyttäminen vie aikaa, varsinkin jos valoja on paljon. Jos settiin kuuluu valoja, kannattaa niille varata aikaa tunti tai pari ainakin Ulkokuvaukset pakkasessa vaativat koko työryhmältä paljon kärsivällisyyttä.

Kuvaussihteerin merkitys korostui. Niin helposti jää virheitä huomaamatta ja sitten kameramies päätyy viimeiseenkin mainoksen versioon.

   


Kuvat ©Susanna Wacklin

Tällä viikolla opettelimme myös käyttämään Adobe Premiere -editointiohjelmaa.

Ensin harjoittelimme editointia mastershot-menetelmällä (kuvataan täsmälleen sama toiminta eri kuvakulmista pitkä pätkä kerrallaan) kuvatulla valmiilla materiaalilla, meidän oli määrä leikata materiaalista valmis haastattelu. Omassani oli hyvin pitkiä hiljaisuuksia ja tuijotuksia, koska pidän pitkistä leikkauksista ja kiusallinen tunnelma sopi kohtaukseen täydellisesti.

Loppuviikon leikkasimme ja editoimme edellisellä viikolla kuvaamiamme mainosvideoita.

Osaan käyttää Adobe Premiereä yksinkertaisesti. Osaan siirtää video- ja äänitiedostot ohjelmaan ja aikajanoille, osaan leikata ne ja käyttää key frameja. Aluksi en tiennyt, kuinka crossfade tehdään, joten tein sellaisen omin päin eri tavalla.

Osaan liittää videolle kuvia ja tekstiä ja osaan muokata molempia. Osaan käyttää jonkin verran erilaisia efektejä, muokata värejä, kirkkautta, kontrastia yms.

My very own not-so-real Oscar gala

Tällälailla erittäin myöhässä ajattelin kirjoittaa kikista niistä elokuvista, jotka näin vuonna 2013. Mä nimittäin kävin elokuvissa hurjan monta kertaa ja siksi se on mulle mieleenpainettava asia ja kannattavaa kirjoittaa tänne. Parin kuukauden päästä saatte jo lukea tämän vuotisista elokuvista, mutta aloitetaan tällä nyt kuitenkin!

2013 oli mulle leffavuosi. Mä kävin elokuvissa 29 kertaa. Mä kävin katsomassa 26 leffaa, kolme leffaa kahdesti. Ihan kuin voisi päätellä, että 2013 oli sci-fin ja post-apokalyptisten leffojen kultavuosi, hehe.

Oli tosi hyvä leffavuosi, ja kaiken kukkuraksi mun edellinen ennätys siinä montako leffaa kävin katsomassa vuodessa oli 11. Jopa mun isä voitti tuon mun edellisen ennätyksen tänä vuonna :DD me käytiin mun isän kanssa katsomassa 12 leffaa yhdessä.

Haha, tästä tulee myös samalla jonkinlainen tämän vuoden memory lane!

Pari, tai siis monta, sanaa arvostelusta: arvostelu on asteikolla 1-10 ja perustuu ensivaikutelmaan.

Ja nyt huom: ainoastaan numerot 0 ja 1 tarkoittavat elokuvan olleen huono. Numero 5 tarkoittaa, että elokuva oli mielestäni hyvä ja pidin siitä, ja numeron 7 saadakseen leffan on pitänyt olla tosi hyvä, ja niin edelleen. Tämä informaatio vain siksi, että kun leffan perässä näkyy 5/10 tai 6/10, se ei tosiaankaan tarkoita etten olisi pitänyt siitä :DD

Aaaaaand here we go~!

1.  16.1.2013 The Hobbit: An Unexpected Journey (9½/10)

Saanan ja Veeran kanssa käytiin katsomassa, 2D:nä. Kävin katsomassa sen kyllä joulukuussa super-3D:nä (kuten sitä HFR 3D:tä nimitän), mutta käytiin uudestaan koska mulla oli joku isältä saatu ilmaislippu ja me oltiin tekemässä äikän tunnille esitelmää Hobitista koska piti tehdä esitelmä jostakin tämän hetkisestä ilmiöstä, ja Hobitti oli kuulemma ihan ok aihe ^^

Tykkäsin ihan älyttömästi. Suurena Taru Sormusten herrasta -fanina aloin itkeä jo kun eri yhtiöiden ja rahoittajien logot ilmestyivät ruutuun, ensimmäiset nuotit soivat ja ensimmäiset sanat tulivat näkyviin Sormusten herroista tutulla fontilla. Pidin lauluista, sekä uusista että vanhoista. Pidin vaatteista ja maskeerauksista ja kääpiöistä tosi paljon, kuten myös hiisistä, Klonkusta, arvoituksista ja palavista kävyistä. Sormusten herran tapaan elokuva aloitettiin prologilla (mikä edelleen on mun mielestä yksi elokuvakerronnallisesti parhaista muutoksista), mutta koko elokuva oli kuin kuvattu fairytale-tyyppisen kirkkaan filtterin läpi. Mun mielestä se oli ihanaa, satuhan Hobitti on :3

2.  22.2.2013 8-Pallo (6/10)

Ekun ja Minnan kanssa, he ovat kaksi mun kaveria eteläisemmästä Suomesta, jotka olivat mun luona käymässä ja Eku halusi käydä katsomassa tämän suomalaisen leffan koska siinä oli Mikko Leppilampi :DD

Odotin tosi ahdistavaa leffaa kaikkien puheiden perusteella, ja täytyy sanoa että vähän petyin. Mutta suomalaiseksi leffaksi hyvä, vaikka pidänkin komedioista enemmän ja tämä taas oli huumeiden täyttämää draamaa. Karu elokuva oli, ja hyviä näyttelijöitä.

3.  21.3.2013 Les Misérables (6/10)

Sofian kanssa, ja mulla oli joku talviloma-alennuslippu. Katsoin nyt vuonna 2013 Oscarit ensimmäisen kerran ja LesMis voitti niin monta että ajattelin mitä hävittävääkään siinä olisi. Ja oli tosi paljon hyviä näyttelijöitä. Anne Hathaway oli mun lempinaisnäyttelijöiden listan ykkössijalla pitkään, ja nyt on edelleen kakkossijalla kohdattuaan voittajansa. Lisäksi pääosissa oli Hugh Jackman ja Russell Crowe. Tosi hyviä ja kauniita lauluja, alkoi tosi suurieleisellä kohtauksella.

4.  6.4.2013 Mama (8/10)

Iskän kanssa, vuoden ensimmäinen kauhuleffa. Oli mainostettu tosi paljon ja ajateltiin että olisi kiva nähdä. Toki pelotti että millaisia urpoja siellä olisi katsomassa, koska televisiossa mainostettu k16 kauhuleffa vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka eivät yleensä katso kauhua. Ja sali olikin täynnä ihmisiä, jotka sai mut menettämään uskoni ihmiskuntaan.

Leffa oli hyvä. Suhteellisen perinteinen kummitusleffa - jos sitä sellaiseksi voisi rautalankamallilla kutsua - säikyttelyineen, mutta alku oli jotain uutta ja erilaista, ja pari tosi häiriintynyttä kohtausta ja yksi erittäin kuvottava kohtaus riittivät tekemään elokuvasta tosi hyvän.

5.  10.4.2013 Warm Bodies (8½/10)

Irinan kanssa, superpäivänä. Rakastuin heti. Trailerin perusteella vaikutti hauskalta ja erilaiselta, ja sitä se olikin. En olettanut pelottavaksi, joten yllätyin positiivisesti kun säikähdin kerran, pari. Zombit ovat pitkään olleet mun lempigenre kauhussa enkä oo ikinä arvostanut älykkäitä zombeja, mutta tätä elokuvaa on vain pakko kunnioittaa. Leffan päähenkilö zombie nimeltä R rakastuu ihmiseen ja alkaa pikkuhiljaa muuttua takaisin ihmiseksi. Tällaiseen haavemaailmassa elävään aikuistumista välttelevään ihmiseen ei iske mikään idealistinen ajatus paremmin kuin täydellisen ihanan naiivi ajatus siitä, että maailma pelastetaan rakkaudella. Parasta.

6.  24.4.2013 Iron Man 3 (10/10)

Emmin ja Sofian kanssa, ensi-ilta. Ihan. Mielettömän. Hyvä. Jopa parempi kuin The Avengers. Tästä leffasta oon jo tehnyt tänne blogiin merkinnän (tässä), joten en ala pahemmin jorisemaan. Iron Man 2 oli mulle pettymys, koska leffan pahis oli tosi tylsä, mutta tässä kolmosessa oli tosi hyvä pahis. Kokonaisuutena tosi hauska ja visuaalisesti äärimmäisen hieno ja kaunis leffa.

7.  29.5.2013 The Hangover 3 (5/10)

Sylvan kanssa, suunnitelmana oli lähteä pussikaljalle joko ennen leffaa tai sen jälkeen, ja päädyttiin molemmin puolin :D Ja Kauhea Kankkunen olisi of course mitä täydellisin leffa yhdistettynä pussikaljaan.

Hauskahan se oli, ja järjetön kuten edeltäjänsä, mutta oli hankala päästä minkäänlaiseen fiilikseen kun koko leffan odotti sitä hetkeä kun päähenkilöt päätyvät ryyppäämään, ja sitä ei koskaan tapahtunut.

8.  14.6.2013 After Earth (6½/10)

Emmin kanssa, ensi-ilta. Niin sanottu spontaani teko, edellisenä iltana mietin vaan että voisinpa huomenna mennä leffaan ja kysyin lähtisikö Emmi päivän ensimmäiseen näytökseen.

Lähinnä filosofisesti inspiroiva elokuva, kuten oon sanonut tässä merkinnässä. Post-apokalyptiset elokuvat on tosi nannaa ja tykkään erityisesti näistä joissa luonto on vallannut omansa takaisin. Tässä elokuvassa oli kauheasti potentiaalia ollakseen loistava. Ja täytyy sanoa että olin katsonut trailerin aika huonosti ja elokuvan alienit pääsivät yllättämään, en tiennyt että tässä olisi mitään ulkoavaruuden olioita : D

9.  28.6.2013 Man of Steel (7½/10)

Iskän kanssa, ensi-ilta. Mun päällimmäinen muisto tästä elokuvareissusta on, että tämän leffan alkua odotellessa näin ensimmäistä kertaa Hobitti 2:n trailerin teatterissa. Hytkyin penkissä ja möläytin "Herrajumala!" ja kun iskä nolona muiden tuijotuksen takia sanoi mulle että rauhoitu, totesin vain että "En pysty!" Good memories~

Leffasta pidin älyttömästi. Superman ei ole koskaan ollut mun mielestä kovin jännä koska se vaan on ja on tuhoutumaton, Spider-man on ollut mun lempisupersankari kersasta asti, mutta tämän leffan traileri vaikutti erittäin lupaavalta, enkä pettynyt yhtään. Paljon meteliä ja nopeatempoista toimintaa, hyvä tarina... Kun kaksi avaruudesta saapunutta henkilöä alkaa tapella, mä aina ajattelen "miksi pitää tapella kaupungissa ja rikkoa kaikki paikat kun voisi tapella jossain pellolla!" :DD

10.  1.7.2013 Star Trek Into Darkness (8/10)

Iskän ja Emmin kanssa. Mä en ollut nähnyt ykkösosaa, mutta näin Foxilla kymmenminuuttisen pätkän jossa näyttelijät kertoivat tästä leffasta, ja Karl Urban tai Simon Pegg totesi, että tämän voi katsoa yksittäisenä toimintaleffana, ei pidä tuntea Star Trekiä yms. Totesin, että hyvä casti ja movieclipit näyttivät lupaavalta, so let's go!

Hyvää toimintaa, äärimmäisen hauska ja erikoistehosteet namnam~ Ja mä aloin vihdoin pitää Benedict Cumberbatchista edes vähän :D Koska ah, se ääni. Voisin kuunnella kun se mies lukee puhelinluetteloa ääneen.

11.  19.7.2013 World War Z (10/10)

Iskän kanssa, ensi-ilta. Trailerissa näkyi zombeja jotka vyöryivät korkean muurin yli ja ajattelin instantly että tuo on _pakko nähdä. Kuten jo mainitsin, zombit ovat mun lempikauhugenre, ja tämä on tällä hetkellä paras zombileffa jonka olen nähnyt. Voitti jopa pitkäaikaisen listaykköseni Dawn of the Dead!

Kerta kaikkiaan loistava, pari realistisuudessaan koomista kohtausta ja paljon säikyttelyä. Pidin siitä miten leffassa käsiteltiin erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja zombie-apocalypseen, ja pidin tosi paljon ratkaisusta lopussa. Mun tekisi mieli lukea se kirja josta tämä leffa on tehty.

12.  22.7.2013 REC: Genesis (7/10)

Iskän kanssa, toinen zombieleffa peräkkäin! En tiennyt mitä ajatella, kun Finnkinon sivuilla elokuvaa kuvattiin sanoilla "vuoden hauskin ja koskettavin hääaiheinen alokuva". Koska siis kaksi aiempaa RECiä ovat olleet ahdistavimpia zombieleffoja mitä tiedän :D Joten mietin, voiko kyse olla samasta asiasta ja hämmennyin. Mutta kyllä, tämä oli samaa sarjaa muiden RECien kanssa.

Kai se oli kauhukomedia, mutta ei mua naurattanut - nyt ei pahalla ollenkaan, mutta en mä vain nauranut koska se leffa oli tosi surullinen. Ja se todellakin oli erittäin koskettava hääelokuva. Hääpari näytti niin onnelliselta ennen kuin paniikki alkoi, ja vielä onnellisempia ne olivat kun löysivät toisensa oltuaan zombien takia tunteja erossa toisistaan. Säikyttelyä ja pelottavia kohtauksia, erilainen kuin edeltäjänsä koska tätä ei ollut kuvattu käsikameralla. Tämän vaikuttavuutta latisti vain se, että olin juuri pari päivää aiemmin nähnyt zombileffan jolle pystyin silmää räpäyttämättä antamaan arvosanaksi kympin :))

13.  2.8.2013 Pacific Rim (10/10)

Iskän kanssa, ensi-ilta. Näin trailerin joskus pari kuukautta aiemmin, ehkä jonkin toisen leffan alussa jota oltiin katsomassa, ja olin ihan liekeissä kun yksi jäger raahasi isoa rahtialusta ja pamautti sillä kaiju-hirviötä, ja viimeistään kun Idris Elba huusi "Today we are cancelling the apocalypse!" mä olin täysin myyty.

Yleensä kun odotan leffalta maita ja taivaita mä petyn vähän turhan usein, mutta tässä en. Leffa alkoi ihan eri tavalla kuin olin odottanut, ja juonen edetessä mä en voinut ajatella muuta kuin että mä katson koko hela maailman parasta elokuvaa juuri tällä hetkellä.

Mä en voi edes eritellä mistä kaikesta pidin elokuvassa kun tykkäsin kaikesta. Mahtavat hahmot, huumoria, tajunnanräjäyttävää toimintaa... Hirviöitä ja sci-fiä ilman mitään ällötyksiä. Leffan jälkeen oltiin iskän kanssa molemmat ihan fiiliksissä - yleensä vaan mä oon :DD - ja sieltä lähdin suoraan kaverin luo kotibileisiin. Olin suunnitellut täydellisen sisääntulon koska olin niin innoissani tuosta leffasta, mutta juuri silloin kun saavuin, kaikki olivatkin baarissa käymässä ja vasta tulossa takaisin xD Se siitä sisääntulosta... Mutta leffa oli the best ever!

14.  6.8.2013 Now You See Me (7/10)

Minnan ja Oton kanssa, Helsingin Tennispalatsissa, koska halusin käydä leffassa jossain muussa kaupungissa kuin Jyväskylässä ihan vain testatakseni. Halusin nähdä tämän, koska odotin trailerin perusteella jotain Inceptionin kaltaista elokuvaa jossa on jokin suuri hyvin suunniteltu ryöstö, yhdistettynä taikureihin. No, ei se ihan sitä ollut, mutta taikatemput on aina jees. Tässä oli myös hyvä casti, ja vaikka arvasin suurimman osan tapahtumista elokuvan keskellä, loppuratkaisua en arvannut, not for the life of me.

15.  16.8.2013 Percy Jackson: Sea of Monsters (9/10)

Emmin ja Sofian kanssa, Tampereen Plevnassa, ensi-ilta. Vaikea päätös menenkö Helsinkiin jo perjantaina viettämään porukalla aikaa ennen lauantain bileitä, vai menenkö ensi-iltaan katsomaan toista lempinäyttelijääni Logan Lermania ja lähden Helsinkiin vasta lauantaina. No, leffa voitti xD Ja pakko sanoa, 3D näytti jotenkin paljon paremmalta kuin yleensä, oltiin kaikki kolme hämmästyneitä tästä.

Tämä oli leffa, josta tiesin heti, että pitäisin siitä enemmän toisella kerralla. Ensimmäinen osa oli parempi, mutta se oli silti visuaalisesti näyttävä, tosi hauska ja kerta kaikkiaan aika suloinen kokonaisuus. Leffan keskellä kerrottu tarina oli kauniisti animoitu, ja Kreikan mytologian ystävänä mä kuuntelen niitä tarinoita aina mielelläni.

16.  29.8.2013 Wolverine (7½/10)

Yksin. Päivänäytöksessä. Yksin koko salissa! Oli aivan käsittämättömän hienoa. Sanoin sille jätkälle jolla on lipunlukija että "taidan saada yksityisnäytöksen" ja se totesi että "niin taitaa käydä, toivotaan parasta" :DD Sen jälkeen olin koko päivän käsittämättömän hyvällä tuulella.

Tosi hyvä. Tarina oli mahtava, pari suht ällöä kohtausta, Japanissa pyöriminen toi erilaista realistisuutta tarinan kulkuun... Tässäkin leffassa arvasin lähes kaiken mitä tapahtui, mutta miksi sitä toimivia ratkaisuja muuttamaan. Ainoastaan toiminnan rajoittaminen ja hillitseminen ja jokaisen fuck-sanan suomentamatta jättäminen alhaisen ikärajan tähden vähän häiritsi :)) varsinkin kun Wolverinen jonkinsorttinen signature phrase on "go fuck yourself".

17.  31.8.2013 Monsters University (9½/10)

Veeran kanssa, suht extempore koska Veeralla oli kaksi ilmaislippua jotka piti käyttää äkkiä. Sali täynnä lapsia, jotka meidän molempien ihmeeksi olivat hiljaa koko elokuvan ajan. Leffan alussa oli Pixarin supersuloinen lyhytanimaatio The Blue Umbrella.

Niin suloinen elokuva! Pieni Masi Pallopää alussa oli niin söpö, koko leffa oli tosi hauska, ei mitään kovin ennalta-arvaamatonta, mutta kaiken tämän nykymaailman hulluuden ja huonojen lastenohjelmien keskellä, as a 90's kid, mikään ei olisi voinut tehdä musta onnellisempaa kuin tosi perinteisen piirretyn - tai animaation - näkeminen. Ja mä rakastan, rakastan, RAKASTAN tämän elokuvan loppua. Niin kauhuleffamainen ja kuitenkin täysin eri näkökulmasta.

18.  5.9.2013 The Conjuring (10/10)

Iskän kanssa. Ehkä karmivin kauhuleffa jonka koskaan oon nähnyt, arvostettu, ja kauhuleffojen mittapuulla ansaitsee täyden kympin. Leffan jälkeen eli noin kello 22:30 iskäkin kysyi "oliko tää pakko käydä katsomassa näin myöhään?" :DD Ennen kun menin nukkumaan mä katsoin satuelokuvan Lumottu Ella ja muutaman jakson Family Guyta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli mitä perinteisintä kauhua, ihan kuin mikä tahansa riivaus-/kummituskauhuleffa, mutta tehty paremmin kuin yksikään toinen jonka olen nähnyt. Tosi paljon säikyttelyä, tekijät tiesivät täsmälleen milloin näyttää "pahiksen" kasvot, nukke... Lopussa oli jopa yksi asia, joka tosiaan yllätti, moista ei varmaan koskaan oo tapahtunut kauhuelokuvissa. Mutta hahaa, tämä on spoilerivapaa alue ^^

19.  6.9.2013 Percy Jackson: Sea of Monsters (Vol.2) (ks. numero 15)

Sylvan kanssa, koska kehuin tätä aika paljon ja Sylva halusi nähdä sen.

20.  14.9.2013 Elysium (6½/10)

Iskän kanssa. Tämän leffan katsomisen takana ei ole kummempaa tarinaa. Haluttiin katsoa jotain ja mentiin katsomaan Elysium - ja siksi että tähän mennessä mulla oli tavoitteena käydä leffassa 24 kertaa tänä vuonna, että keskiarvoksi tulisi kaksi kuukaudessa~

Tässä oli paljon odottamatonta, rajoja rikottiin ja aina kun ajattelin jotain käyvän varmasti, niin ei tapahtunut. Ja lopussa tapahtui jotain, mitä lähes aina arvostan elokuvissa ja kirjoissa. Jännä näkymä lähitulevaisuuteen, sanoisin sitä dystopiaksi paremman sanan puutteessa, mutta Elysium-eliittialusta en voisi kutsua utopiaksi. Miinuksena mainittakoon että jännitystä olisi helposti saatu elokuvaan paljon enemmän.

21.  30.10.2013 Thor: The Dark World (10/10)

Iskän kanssa, ensi-ilta. Freaking awesome! Varmaan hauskin elokuva koskaan, ja samalla myös tosi jännittävä ja jopa surullinenkin. Alussa erään henkilön kuolema ja sitä seurannut kohtaus jossa oli paljon lyhtyjä toi mieleen Disney-klassikon Tangled, se oli tosi kaunis kohtaus. Mutta päällimmäisenä koko elokuvasta jäi mieleen, että nauroin pääni irti useamman kerran, ja että ihan vihoviimeistä kohtausta lukuunottamatta tekijät osasivat kusettaa katsojaa aika hyvin. Ja Lokista tykkäsin enemmän kuin vielä koskaan aiemmin.

22.  8.11.2013 Carrie (7/10)

Serkkuni Annukan kanssa, koska se on iskän lisäksi aika lailla ainut kuka lähtisi mun kanssa katsomaan kauhua leffateatteriin. Kauhuleffana antaisin alhaisemman arvosanan, koska suurin osa elokuvasta meni lukion draamaa seuratessa ja nähden miten kaikista ongelmista pikku hiljaa kasaantui jotakin, mikä ei voisi päättyä kuin huonosti. Mutta elokuvana yleensä tämä oli hyvä draama. Telekineesiä ja uskonnollisia hahmoja, Chloë Grace Moretz pääosassa... Ja vaikka tämä oli kauhuleffaksi melko kesy, oli tämä silti ilmeisesti paljon rajumpi kuin ensimmäinen versio tästä tarinasta.

23.  13.11.2013 The World's End (7½/10)

Iskän ja Sylvan kanssa. Tätä leffaa edeltävät Shaun of the Dead, Hot Fuzz ja Paul ovat loistavia, ja Simon Pegg on yksi maailman ilmeikkäimmistä ihmisistä, joten tämä oli pakko päästä näkemään.

Oli kovin hauska, päähenkilö oli kovin rappiolla ja lopussa tapahtui jotain mitä en leffan kulun vuoksi osannut odottaa :DD Ja vaikka tämä oli odotettavissa jonkinsorttiseksi kauhukomediaksi, tässä oli myös älyttömän hyvää draamaa. Oodi rappiolle.

24.  26.11.2013 Last Vegas (7/10)

Sylvan kanssa, nähtiin traileri tuolla edellistä leffaa odotellessa. Leffaa mainostettiin komediana ja trailerissa näytettiin vain hauskoja kohtia, mutta leffassa oli myös paljon draamaa. Sylvan kanssa on hauska katsoa komedioita, koska se nauraa ääneen teatterissakin~

Ymmärrän hyvin, miksi tätä komediaa kehuttiin. Tämä ei ollut mikään järjetön The Hangover -tyyppinen komedia, vaan tehty hyvällä maulla.

25.  3.12.2013 The Hunger Games: Catching Fire (10/10)

Iskän kanssa, superpäivänä ehkäpä. En mennyt ensi-iltaan, koska mulla ei ole mitenkään kovin hyviä kokemuksia niistä kirjan lukeneista faneista siellä. Ensimmäiset ajatukset: huomattavasti parempi kuin ensimmäinen Nälkäpeli. Se alkoi mun mielestä olla loistava vasta viidennellä katselukerralla, mutta tämä kakkososa sai jo heti alussa kaikki pisteet. Mä meinasin itkeä vaikka kuinka monessa kohtaa, alussa ja lopussa ja tässä tullaan tähän ongelmaan kun katsot isäsi kanssa elokuvia, huoh..

Mä en voi liikaa ylistää Jennifer Lawrencea. Se on voittanut oscarin ihan syystä.

Vaikka tässä leffassa oli sitä itse peliä yllättävän vähän, se oli paljon sci-fimpää kuin ensimmäisessä, ja tässä oli psykologisella tasolla enemmän purtavaa.

26.  4.12.2013 Don Jon (5/10)

Sofian kanssa, ehkä mun elämän kiireisin päivä: ensin leffa iltapäivällä, sitten kahville Veeran kanssa, sitten Sofialle ja sieltä baariin ja lähes pilkkuun asti.

Tämä oli ihan erilainen kuin luulin. Odotin jälleen jotain sekopäistä komediaa, mutta tässä olikin tosi hyvä pointti haudattuna kaiken draaman ja mustan huumorin keskelle. Mä myös arvostan sitä että tämä oli - paremman sanan puutteessa - indie-elokuva.

27.  11.12.2013 The Hobbit: The Desolation of Smaug (9½/10)

Istuin yksin, mutta olin tullut paikalle Irinan ja Joonan kanssa, ensi-ilta, yönäytös klo 00:02. Ykkösosan yönäytökseen en päässyt, joten musta oli ihana kokea tämä sellaisten ihmisten kanssa, joiden tiesi olevan suuria faneja, koska miksi kukaan menisi yöllä katsomaan lähes kolmetuntisen leffan, jos ei ollut odottanut sitä kuluneen vuoden kuin kuuta nousevaa? (Ja itse asiassa mulla on tähän vastauskin: mun kaveri joka meni katsomaan koko leffan vain Legolaksen takia :DD kyllä sekin mulle kelpaisi~)

Niin hauska, niin paljon toimintaa, koko ajan tapahtui jotain, ja kuten monet ovat sanoneet, elokuvassa oli viihdearvot kohdallaan. Ja mitä muhun tulee, yksi mun lempiadjektiiveista joita leffasta käytän on "viihdyttävä".

Rakastin kaikkia hahmoja tosi paljon, rakastin sitä että Legolas oli tuotu tähän leffaan. HFR 3D vakuutti mut tällä kertaa paremmin kuin ensimmäisessä, mun mielestä se näytti tosi hienolta, ja edelleen oon ihan sen fairytale-filtterin fani.

You know, mä teen hobiteista vielä jonain päivänä ihan oman merkinnän. Tykkäsin.

28.  12.12.2013 The Hunger Games: Catching Fire (vol.2) (ks. numero 25)

Sylvan kanssa.

29.  20.12.2013 The Hobbit: The Desolation of Smaug (vol.2) (ks. numero 27)

Iskän kanssa, nyt ihan normaaliin aikaan.

DONE! Vihdoin, meni neljä päivää tämän tekemiseen :DD

Hmm, sekä leffojen määrästä että niiden saamista arvosanoista näkee, että tänä vuonna on tosiaankin tullut ihan mieletön määrä sci-fiä, kauhua, fantasiaa ja post-apokalyptisia elokuvia. Mä tiedän, että monien silmissä mä en ole ollenkaan uskottava koska noin monelle elokuvalle oon antanut kympin, mutta... Hittoakos mä nyt alan näytellä jotain kyynikkoa vain siksi, että tänä vuonna on tullut ihan järkyttävän hyviä elokuvia, yksi toisensa perään. Kyllä mä saan antaa elokuvalle kympin arvosanaksi, mä en ymmärrä miksi se on niin kiellettyä.

2D: 18kpl

3D: 11kpl

3D HFR: 2kpl

Mutta niin, sitten tähän loppuun, kuten lupasin loppuvuodesta muutamalle ihmiselle:

Mun omat "oscarit"~! Omien genrejensä parhaat edustajat, parhaat näyttelijät yms.

Paras miespääosa: Simon Pegg (The World's End)

Paras naispääosa: Jennifer Lawrence (The Hunger Games: Catching Fire)

Paras 3D: The Hobbit: The Desolation of Smaug

Paras piirretty/animaatio: Monsters University

Paras draama: Les Misérables

Paras komedia: Thor: The Dark World

Paras kauhu: The Conjuring

Paras toiminta: Pacific Rim

Paras sci-fi: Pacific Rim

Paras fantasia: The Hobbit: The Desolation of Smaug

Parhaat erikoistehosteet: Iron-Man 3

Paras puvustus: The Hunger Games: Catching Fire

Paras elokuva: Pacific Rim

Parhaan leffaseuran palkinnon voittaa mun isä, siksi että käytiin katsomassa yhdessä 12 leffaa, ja vielä enemmän kotona.

Parhaat leffakuukaudet olivat elokuu ja joulukuu, kävin molempina kuukausina viisi kertaa leffassa. Mutta elokuu vie lopullisen voiton, koska kaikki viisi olivat eri elokuvia, joulukuussa Nälkäpeli ja Hobitti oli nähtävä uudestaan.

Parhaan ensi-illan erikoismaininnan voittaa Hobitti. Kaikista kahdeksasta ensi-illasta jossa kävin, Hobitti oli ainut, jossa taputettiin.

Vuoden 2013 kaikista paras elokuva oli siis Pacific Rim, jei! Paitsi että voitti parhaan elokuvan oskarin, voitti se myös eniten oskareita. Hehe, see what I did there?

Tiukkaa kisaa käytiin kuitenkin mm. parhaan miespääosan (Simon Pegg vai Robert Downey Jr.), parhaan komedian (Thor vai Hobitti), parhaan toiminnan (Thor, World War Z vai Pacific Rim) ja parhaiden erikoistehosteiden ( Iron-Man, Pacific Rim vai Hobitti) välillä. Jossain taas ei ollut ollenkaan kisaa, parhaasta animaatiosta esimerkiksi, Monsterit kun oli ainut jonka kävin katsomassa.

Jos unohdin jonkun genren tai jotain niin kommenteissa saa kysyä :DD

Hope you enjoyed, sen verran monta päivää meni tähänkin urakkaan xD

Basics of lightning and recording and editing sound

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Pienissä 3-5 hengen ryhmissä – päivästä riippuen – teimme kolme erilaista valaisuharjoitusta, jotka kuvasimme videolle Panasonicin P2-tuotantokameralla. Dokumentoimme myös työvaiheet valokuvaamalla ja piirsimme lopputuloksen valaistuksesta pohjapiirrokset.

Päivä 1: Haastattelu neuvottelutilassa.

Haasteena oli valaista erikseen päivä ja ilta, hahmon sekä istuen että seisten, ja luoda toimiston seinälle varjoja tai kuvioita. Käytössämme oli kaksi Philips Selecon-led-paneelia sekä MicroPro- ja Mini Plus -led-valaisimet. Meillä oli myös käytettävissä erilaisia kalvoja ja harsoja valon pehmentämiseksi ja värin muuttamiseksi. Haastetta lisäsi myös rekvisiitaksi otettujen silmälasien heijastus.

Käytävän kattovaloista ja toimiston ulkopuolelle sijoitetusta Seleconista saimme varjoja toimiston seinälle, toinen Selecon toimii sivuvalona. Valon lämpötilaa ja voimakkuutta säätämällä ja sälekaihtimia kääntämällä sai helposti muutettua hetken päivästä illaksi. Päiväkuvassa statiiville sijoitettu Mini Plus siirrettiin pöydälle oranssilla kalvolla varustettuna ja hiusvalona toimiva MicroPro tietokoneen yläpuolelle pöytävalaisimeksi.

   
   
  

Päivä 2: Talk Show tv-studiossa

Haasteena oli luoda kolmiulotteinen ja mahdollisimman varjoton tila. Käytössämme oli tv-studion trussin 11 Arri-lamppua ja 4 TheLight-valaisinta. Opettelimme käyttämään valopöytää, josta lamppujen värilämpötilaa ja voimakkuutta säädettiin.

   
   

Päivä 3: Catwalk videovarastossa

Haasteena oli valaista catwalk niin, että hyllyt ja tavarat seinillä katoaisivat. Käytössämme oli Arri 300-, 650- ja 1000- halogeenivalaisimia, kolme Dedo Light -halogeenivalaisinta, led-jouluvalot sekä himmenninkeskus. Kokeilimme monenlaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta ratkaisuksi muodostui hyvin vähäisen valon käyttäminen. Lopputuloksessa on kaksi Arri 300 -halogeenilamppua kohti kameraa, kameran alla Arri 650 -lamppu kuvaussuuntaan, yksi dedo-valo valaisemaan kasvoja ja jouluvalot lattialla kehystämällä tilaa, jossa kävellään.

   
   

Kuvat ©Patric Harald

Seuraavalla viikolla opettelimme käyttämään kahta erilaista kenttätallenninta, Zoom H1 ja Sound Devices 744T, ja jälkimmäisen kanssa käytimme puomimikkiä.

Loppuviikosta teimme radiomainokset rattijuopumuksesta käyttäen itse äänittämiämme ääniä ja sloganeja ja koulun äänikirjastosta löytyvää materiaalia. Käytimme Pro Tools -ohjelmaa. Melko yksinkertainen ennen kuin alkaa kikkailla. Vähäinen äänen hiljentäminen tai voimistaminen onnistuu helposti ja ääniraidalle voi tehdä faden joko crossfadella tai key framella. Key framet toimivat samalla tavalla kuin Adobe Premiere -editointiohjelmassa.

Kannattaa sijoittaa eri trackeille erikseen puheet, taustaäänet, tehosteet jne. Ja kun haluaa tehdä projektista lopullisen MP3-tiedoston, täytyy muistaa oikeat asetukset.

Kun valmiita mainoksia kuunneltiin, tuli selväksi, miten äärimmäisen tärkeää olisi kuunnella myös kaiuttimista eikä vain kuulokkeista projektin aikana, koska ääni kuuluu eri tavalla riippuen, minkälaisilla laitteilla sitä kuunnellaan.

About school and money

Pari tarkasti etukäteen valittua sanaa lukion päättymisestä ja ylioppilaaksi tulemisesta:

On ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi lentäjälle taputetaan lentokoneen laskeuduttua määränpäähänsä. Tyyppihän tekee vain työtään, miksi siitä pitäisi saada ylimääräistä kunniaa? On se mustakin kivaa päästä turvallisesti kotiin tai matkakohteeseen, mutta en mä silti taputa.

Miksi mä puhun lentokoneista ja lentäjistä? Selviää ihan kohta~

Mä valmistuin keväällä 2013. Tiesin jo aloitaessani, että valmistun tasan ajallaan. Mulle ei koskaan ollut epäselvää, pääsisinkö mä lukiosta läpi tai saisinko kirjoitettua mukiinmeneviä arvosanoja. Itse asiassa mä tiesin jo yläastetta aloittaessani, että musta tulisi ylioppilas kuuden vuoden päästä.

Mä en päivittänyt Facebookiin: "Musta tuli ylioppilas!" Mä en ole sanonut sitä ääneen kertaakaan, koska mun mielestä se on vain luonnollinen osa sitä jatkumoa, jolle on astunut mennessään lukioon. Mä en myöskään tykkää "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksistä. Mä en aio piitata niistä maailman kaikkeuden turhimmista päivityksistä ollenkaan. Ne ovat päivityksinä yhtä hyödyllisiä kuin joka vuotiset marraskuun "Hei, sataa lunta!" -päivitykset. Hienoa, ihmiset, että kerroitte kaikille. Kukaan ei varmasti ole kyennyt katsomaan ikkunasta ulos todetakseen saman asian.

Lennon jälkeen taputtaminen ja "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksestä tykkääminen ovat suoraanverrannollisia asioita. Molemmissa pitäisi antaa kiitosta ja tunnustusta siitä, että joku vain tekee sen mitä häneltä voi vähintäänkin odottaa.

Ylioppilaaksi pääseminen ei ole mikään SAAVUTUS. Se vain tarkoittaa, että kävit lukion ammattikoulun sijaan - mikä taas tarkoittaa ettei sinulla ole hajuakaan mitä aion elämässäsi tehdä tai että aiot hyväpalkkaiseen johtajanhommaan tai lääkikseen tai oikikseen.

Mä en tehnyt läksyjä. Mä en lukenut kokeisiin. Mä en lukenut edes loppukokeisiin. Mä lintsasin. Mä olen opiskelijana suoraan sanottuna laiska paska. Silti mulla oli jo marraskuussa kaikki kurssit suoritettuna ja tiesin jo silloin, mitkä arvosanat tulen saamaan kirjoituksista.

Pointtini on: lukiosta valmistuminen ei ole rakettitiedettä. Se on pienellä viitsimisellä yksi maailman helpoimpia asioita.

Mulla oli kivaa lukiossa. Mulle sieltä lähteminen ei ole minkään huonon elämänjakson päättymistä korostava juhlapäivä. Mulle se tarkoittaa vain, että nyt se on huono asia ettei ole töitä, ja että se mitä vanhemmat kaverit kutsuvat "oikeaksi elämäksi" on aivan pian mulla edessä.

Okei, mua myös kyrsii se, miten yksin opiskelija-asunnossa rahattomina asuvat ihmiset nimittävät vain sitä elämää oikeaksi elämäksi. Mua on käytännössä syytetty siitä, että valitan turhista asioista, koska en tiedä mitä oikea elämä on. Koska oon vielä nuori ja asun kotona. Mä haluaisin vaan tietää, että millä maailman tasolla se ei ole oikeaa elämää? Mulla on vahva epäilys, että jopa yksin opiskelija-asunnossa asuvat rahattomat ihmiset ovat joskus olleet nykyistä nuorempia ja asuneet kotona. Mun mielestä mua vanhemmilla ihmisillä ei ole oikeutta tulla väittämään, etten mä tiedä mitä on oikea elämä. Rahattomuudesta aiheutuvaa turhautumista on turha purkaa niihin, jotka eivät sitä vielä ole kokeneet. Kyllä se kaikille tulee jossain vaiheessa eteen. Mutta mua on turha nimittää lellipennuksi vain, koska oon nuori.

Sitten seuraava turhautumista aiheuttava asia: raha.

Kaikista, jotka muuttavat omilleen, tulee pikkuhiljaa itsekkäitä. Mä haluan ajatella, että mulle ei käy niin. Mutta jos se on väistämättä edessä, mä en halua joutua elämään "oikeaa elämää".

Puhuin kaverini kanssa. Kävi ilmi, että me molemmat halutaan uskoa elokuvamaiseen uhrautumiseen ja suureen aineelliset rajat ylittävään ystävyyteen. Kun joku tarvitsee apua, tullaan auttamaan. Jos ei olla nähty pitkään aikaan, hypätään junaan ja tullaan tapaamaan. Mutta ilmeisesti näin tuntuu olevan vain elokuvissa.

Kaverit toisinaan peruu sovitut tapaamiset koska "ei ole rahaa". Ja jos halutaan nähdä, usein he pyytävät mua esimerkiksi Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Koska mä asun kotona, mulla totta kai on rahaa kuin roskaa, roskaa kuin paskaa ja paska ei lopu koskaan.

Miten olisi säästäminen? Jos tietää hyvissä ajoin menosta, voisiko sitä rahaa pistää sivuun?

Mä haluan vaan sanoa: mitä hittoa, ihmiset? I was robbed. I lost 350 euros. You hear me bitching about losing 350 euros?

11 questions and new movies

Vähän aikaa sitten sanoin, että ainut Avengers-jatkumon leffa jota en oo nähnyt on The Incredible Hulk, ja tiistaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä näin vihdoin senkin.

Oli kyllä hyvä. Ja nyt oon ainakin nähnyt kaikki. Mun mielestä se oli hyvin tehty, tykkäsin paljon siitä, miten hyvältä tietokoneella tehdyt hahmot näytti. Koska joskus kökösti animoidut hahmot voi häiritä leffan katsomista ihan kunnolla. Ja siinä oli pari tosi sympaattista kohtausta ^^

Edward Norton näyttelee tässä pääosassa. Ensimmäisessä Hulk-elokuvassa pääosassa on Eric Bana, ja The Avengersissa Hulkia näyttelee Mark Ruffalo. Ilmeisesti hankala päättää parasta ^^ Mutta mun mielestä nyt on löydetty aika täydellinen mies siihen rooliin. Ruffalo on vaan ihan järjettömän rauhallinen ja melkein mitäänsanomaton. Ja myös Hulkin ulkonäkö on parantunut vuosien varrella, mun mielestä se näyttää parhaalta viimeisimmässä versiossa.

Oon nähnyt Nortonilta ihan pari leffaa, ja yleensä en oo sen suurin fani, koska sen hahmot on usein tosi jäyhiä, mutta tässä tykkäsin siitä. Tykkään Liv Tylerista myös, näytteli tässä naispääosaa. Mun mielestä se puhuu hauskasti :D Jotenkin hiljaa ja pehmeesti ja sillä on melko korkea ääni.

Mä tajusin itsestäni just yhden asian... Mä kerron aina kavereilleni siitä, miten katson leffat aina monta kertaa. Yhden mun lempielokuvista oon katsonut yhdeksän kuukauden sisään neljätoista kertaa. Katson leffat monta kertaa, koska mä tiedän, että niistä huomaa aina jotain uutta, mitä ei viimeksi nähnyt. Joka katselukerralla niitä katsoo vähän eri tavalla, koska tietää jo mitä odottaa, tietää mitä on tulossa. Kolmannella ja neljännella kerralla pystyy jo kiinnittämään huomiota kaikista pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Lapsuudesta tutut elokuvat mä katson uudestaan ja uudestaan, koska niistä uusien asioiden huomaaminen on vaan hauskaa. Disneyn klassikoita katsoessa nauraa ihan eri vitseille kuin kersana. Ja mulle oli erittäin avartava kokemus katsoa esimerkiksi Sormusten herrat nyt viime jouluna, kun olin katsonut kaikki lisämateriaalit mitä niistä irtoaa, saanut tietää miten koko trilogia toteutettiin käytännössä ja oppinut arvostamaan niissä kaikkea sitä, minkä oli nuorempana luokitellut turhaksi.

Mä olen myös sietämättömyyteen asti kriittinen sen suhteen, kenen kanssa elokuvia katson. Mä oon vuosien varrella tullut ihan järkyttävän yliherkäksi tiettyihin asioihin. Mua ärsyttää, jos puhuu koko ajan, mutta yhtä lailla, jos ei sano mitään tai edes vähän hymähdä. Pistää vihaksi, kun kauhuleffojen aikana joko nauretaan tai höpötetään tauotta ettei pelottaisi. Mä vihaan sitä, että huomautellaan kaikki viat, mokat, virheet ja epärealistisuudet.

Long story short, sekä joutavista asioista puhuminen että täysi hiljaisuus viittaa siihen, ettei kiinnosta. Jos taas puhuu ihan leffasta, se kertoo siitä, ettei sitä ota vakavasti tai se on muuten vain ärsyttävää. Kauhua ei kannata katsoa, jos siihen ei ole tottunut, mikään ei oo ärsyttävämpää kuin se, että muilta pilataan mahdollisuus säikähtää ja pelätä, koska joku höpöttää tai nauraa elokuvan läpi.

Ja lopuksi se, mikä ehkä eniten ottaa päähän: vikojen, mokien, virheiden ja epärealistisuuksien huomauttelu ja osoittelu ei tee katsojasta kuin katkeran elitistin. Se ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, se ei tee katsojasta parempaa kuin elokuvan tekijöistä. Elokuvan lyttääminen on suhteellisen surullinen tapa kerätä arvostusta. Kun mä katson elokuvaa, mä en halua kuulla mikä siinä on pielessä tai huonoa. Mä haluan, että se joka katsoo mun kanssa elokuvia, kunnioittaa sitä mitä näkee edessään.

Joissain olosuhteissa tuo vaan tuntuu olevan mahdoton vaatimus, joten oon oppinut välttämään tiettyjä ihmisiä yhdistettynä tiettyihin elokuviin, enkä enää koskaan katso loistavaa elokuvaa isossa seurueessa~

Niin, mitä siis opin itsestäni tänään? Tuo äskeinen ei nimittäin ollut uutta, elokuvista on tullut tosi tärkeä osa mun elämää suunnilleen lukion alussa. Mutta äskettäin tajusin, että mun pitää katsoa leffa vähintään kaksi kertaa, että voin tehdä siitä minkäänlaista arviota. En osaa arvostella elokuvaa, kun oon nähnyt sen vain kerran, ensimmäisen kerran jälkeen osaan sanoa vain, että leffa oli hyvä, loistava, ihan mieletön, suloinen, hyväntuulinen, viihdyttävä, tai vaikka kaikkia noita. En oo pitkään aikaan joutunut sanomaan, etten pitänyt siitä mitä näin. Ainoastaan pariin kauhuleffaan oon pettynyt.

Nyt teen vielä 11 kysymystä, ettei tämä merkintä jää aivan tyngäksi :D

1. Viime kesän paras muisto

Ensimmäisenä tulee mieleen kaverini Juhon synttärit. Meitä oli iso porukka, oli ihana lämmin aurinkoinen sää, me saunottiin, uitiin, juotiin ja laulettiin monta tuntia ja osa yritti valvoa auringonnousuun.

Mutta on niitä muitakin, yökyläilyä ja pirskeitä. Oli villi kesä 2013 ^^

2. Jos voittaisit miljoonan lotossa, mitä tekisit sillä nyt ja heti

Varaisin jostain Espanjan eteläisimmältä saarelta kylpylähotelliloman viikoksi ja seuraavaksi varaisin Japanin matkan enkä pihistelisi _mistään. Sitten heittäisin pääsykoekirjat seinään ja huutaisin että "Screw that!" ja rälläisin koko kesän.

3. Kolme parasta piirrettäsi

No äh... en tiedä. Ainakin osaan suhtautua asioihin intohimoisesti. Oon myös kuulemma helposti lähestyttävä. Ja mulla on hyvä itsetunto.

4. Olisitko mieluummin kuuro vai mykkä

Ehdottomasti mykkä.

5. Oudoin mieltymyksesi/tapasi

No outoja tapoja on ainakin. Puhtaat silitetyt vaatteet jää aina päiviksi tai viikoiksi mun sängyn reunalle koska en vaan jaksa laittaa niitä kaappiin. Mulla myös menee jopa kuukausi purkaa laukut reissun jälkeen... En mä tiedä, onhan niitä outoja tapoja, mutta en mä osaa just nyt keksiä yhtään :D

6. Kuinka kauan käytät hiusten ja meikin laittoon päivässä

Normaalina päivänä en yhtään. Mä vilkaisen - huom. vilkaisen, en edes katso kunnolla - peiliin ennen kuin lähden mihinkään, mutta en osaa meikata enkä laittaa hiuksia, joten en vaivaudu yrittämään. Ja jos taas on joku erityinen tilaisuus tai jtn niin sillon meikkeihin ja hiuksiin menee yleensä 15min.

7. Missä maissa olet käynyt

Saksassa, Canarian saarilla, Virossa ja Espanjassa.

8. Mitä harrastat

Elokuvia, larppausta, kirjoittamista, piirtämistä, laulamista, tanssipeliä, bilettämistä...

9. Lempikirjasi

Tällä hetkellä Silmarillion. Oon ihan rakastunut siihen. Mutta en tiedä, mikä on mun kaikkien aikojen lempikirja. Joku Potter ehkä, tai Häräntappoase. Mä kirjoitan paljon enemmän kuin luen kirjoja.

10. Jos sinulla on onnennumero, mikä se on

Ei mulla ole :))

11. Kahvi vai kaakao

En juo kumpaakaan, joten neither one :D Mä juon teetä~