11 questions and new movies

Vähän aikaa sitten sanoin, että ainut Avengers-jatkumon leffa jota en oo nähnyt on The Incredible Hulk, ja tiistaina kavereiden kanssa iltaa viettäessä näin vihdoin senkin.

Oli kyllä hyvä. Ja nyt oon ainakin nähnyt kaikki. Mun mielestä se oli hyvin tehty, tykkäsin paljon siitä, miten hyvältä tietokoneella tehdyt hahmot näytti. Koska joskus kökösti animoidut hahmot voi häiritä leffan katsomista ihan kunnolla. Ja siinä oli pari tosi sympaattista kohtausta ^^

Edward Norton näyttelee tässä pääosassa. Ensimmäisessä Hulk-elokuvassa pääosassa on Eric Bana, ja The Avengersissa Hulkia näyttelee Mark Ruffalo. Ilmeisesti hankala päättää parasta ^^ Mutta mun mielestä nyt on löydetty aika täydellinen mies siihen rooliin. Ruffalo on vaan ihan järjettömän rauhallinen ja melkein mitäänsanomaton. Ja myös Hulkin ulkonäkö on parantunut vuosien varrella, mun mielestä se näyttää parhaalta viimeisimmässä versiossa.

Oon nähnyt Nortonilta ihan pari leffaa, ja yleensä en oo sen suurin fani, koska sen hahmot on usein tosi jäyhiä, mutta tässä tykkäsin siitä. Tykkään Liv Tylerista myös, näytteli tässä naispääosaa. Mun mielestä se puhuu hauskasti :D Jotenkin hiljaa ja pehmeesti ja sillä on melko korkea ääni.

Mä tajusin itsestäni just yhden asian... Mä kerron aina kavereilleni siitä, miten katson leffat aina monta kertaa. Yhden mun lempielokuvista oon katsonut yhdeksän kuukauden sisään neljätoista kertaa. Katson leffat monta kertaa, koska mä tiedän, että niistä huomaa aina jotain uutta, mitä ei viimeksi nähnyt. Joka katselukerralla niitä katsoo vähän eri tavalla, koska tietää jo mitä odottaa, tietää mitä on tulossa. Kolmannella ja neljännella kerralla pystyy jo kiinnittämään huomiota kaikista pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Lapsuudesta tutut elokuvat mä katson uudestaan ja uudestaan, koska niistä uusien asioiden huomaaminen on vaan hauskaa. Disneyn klassikoita katsoessa nauraa ihan eri vitseille kuin kersana. Ja mulle oli erittäin avartava kokemus katsoa esimerkiksi Sormusten herrat nyt viime jouluna, kun olin katsonut kaikki lisämateriaalit mitä niistä irtoaa, saanut tietää miten koko trilogia toteutettiin käytännössä ja oppinut arvostamaan niissä kaikkea sitä, minkä oli nuorempana luokitellut turhaksi.

Mä olen myös sietämättömyyteen asti kriittinen sen suhteen, kenen kanssa elokuvia katson. Mä oon vuosien varrella tullut ihan järkyttävän yliherkäksi tiettyihin asioihin. Mua ärsyttää, jos puhuu koko ajan, mutta yhtä lailla, jos ei sano mitään tai edes vähän hymähdä. Pistää vihaksi, kun kauhuleffojen aikana joko nauretaan tai höpötetään tauotta ettei pelottaisi. Mä vihaan sitä, että huomautellaan kaikki viat, mokat, virheet ja epärealistisuudet.

Long story short, sekä joutavista asioista puhuminen että täysi hiljaisuus viittaa siihen, ettei kiinnosta. Jos taas puhuu ihan leffasta, se kertoo siitä, ettei sitä ota vakavasti tai se on muuten vain ärsyttävää. Kauhua ei kannata katsoa, jos siihen ei ole tottunut, mikään ei oo ärsyttävämpää kuin se, että muilta pilataan mahdollisuus säikähtää ja pelätä, koska joku höpöttää tai nauraa elokuvan läpi.

Ja lopuksi se, mikä ehkä eniten ottaa päähän: vikojen, mokien, virheiden ja epärealistisuuksien huomauttelu ja osoittelu ei tee katsojasta kuin katkeran elitistin. Se ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, se ei tee katsojasta parempaa kuin elokuvan tekijöistä. Elokuvan lyttääminen on suhteellisen surullinen tapa kerätä arvostusta. Kun mä katson elokuvaa, mä en halua kuulla mikä siinä on pielessä tai huonoa. Mä haluan, että se joka katsoo mun kanssa elokuvia, kunnioittaa sitä mitä näkee edessään.

Joissain olosuhteissa tuo vaan tuntuu olevan mahdoton vaatimus, joten oon oppinut välttämään tiettyjä ihmisiä yhdistettynä tiettyihin elokuviin, enkä enää koskaan katso loistavaa elokuvaa isossa seurueessa~

Niin, mitä siis opin itsestäni tänään? Tuo äskeinen ei nimittäin ollut uutta, elokuvista on tullut tosi tärkeä osa mun elämää suunnilleen lukion alussa. Mutta äskettäin tajusin, että mun pitää katsoa leffa vähintään kaksi kertaa, että voin tehdä siitä minkäänlaista arviota. En osaa arvostella elokuvaa, kun oon nähnyt sen vain kerran, ensimmäisen kerran jälkeen osaan sanoa vain, että leffa oli hyvä, loistava, ihan mieletön, suloinen, hyväntuulinen, viihdyttävä, tai vaikka kaikkia noita. En oo pitkään aikaan joutunut sanomaan, etten pitänyt siitä mitä näin. Ainoastaan pariin kauhuleffaan oon pettynyt.

Nyt teen vielä 11 kysymystä, ettei tämä merkintä jää aivan tyngäksi :D

1. Viime kesän paras muisto

Ensimmäisenä tulee mieleen kaverini Juhon synttärit. Meitä oli iso porukka, oli ihana lämmin aurinkoinen sää, me saunottiin, uitiin, juotiin ja laulettiin monta tuntia ja osa yritti valvoa auringonnousuun.

Mutta on niitä muitakin, yökyläilyä ja pirskeitä. Oli villi kesä 2013 ^^

2. Jos voittaisit miljoonan lotossa, mitä tekisit sillä nyt ja heti

Varaisin jostain Espanjan eteläisimmältä saarelta kylpylähotelliloman viikoksi ja seuraavaksi varaisin Japanin matkan enkä pihistelisi _mistään. Sitten heittäisin pääsykoekirjat seinään ja huutaisin että "Screw that!" ja rälläisin koko kesän.

3. Kolme parasta piirrettäsi

No äh... en tiedä. Ainakin osaan suhtautua asioihin intohimoisesti. Oon myös kuulemma helposti lähestyttävä. Ja mulla on hyvä itsetunto.

4. Olisitko mieluummin kuuro vai mykkä

Ehdottomasti mykkä.

5. Oudoin mieltymyksesi/tapasi

No outoja tapoja on ainakin. Puhtaat silitetyt vaatteet jää aina päiviksi tai viikoiksi mun sängyn reunalle koska en vaan jaksa laittaa niitä kaappiin. Mulla myös menee jopa kuukausi purkaa laukut reissun jälkeen... En mä tiedä, onhan niitä outoja tapoja, mutta en mä osaa just nyt keksiä yhtään :D

6. Kuinka kauan käytät hiusten ja meikin laittoon päivässä

Normaalina päivänä en yhtään. Mä vilkaisen - huom. vilkaisen, en edes katso kunnolla - peiliin ennen kuin lähden mihinkään, mutta en osaa meikata enkä laittaa hiuksia, joten en vaivaudu yrittämään. Ja jos taas on joku erityinen tilaisuus tai jtn niin sillon meikkeihin ja hiuksiin menee yleensä 15min.

7. Missä maissa olet käynyt

Saksassa, Canarian saarilla, Virossa ja Espanjassa.

8. Mitä harrastat

Elokuvia, larppausta, kirjoittamista, piirtämistä, laulamista, tanssipeliä, bilettämistä...

9. Lempikirjasi

Tällä hetkellä Silmarillion. Oon ihan rakastunut siihen. Mutta en tiedä, mikä on mun kaikkien aikojen lempikirja. Joku Potter ehkä, tai Häräntappoase. Mä kirjoitan paljon enemmän kuin luen kirjoja.

10. Jos sinulla on onnennumero, mikä se on

Ei mulla ole :))

11. Kahvi vai kaakao

En juo kumpaakaan, joten neither one :D Mä juon teetä~

Super heros and book clubs

Avaudunpa vähän mun menneisyydestä supersankarileffojen ja Avengers-jatkumon kanssa. 

Supersankarileffat on aina ollut mulle kuin jotain huumetta. Erikoistehosteet, nopea toiminta, omantyylinen huumori, älykkäät ja simppelit juonikuviot ja toisinaan myös äärimmäinen toimintamättö iskevät muhun ihan täysillä, ja Avengers-jatkumo on avannut mulle aivan uuden, mullistavan maailman. 

Tähän mennessä oon nähnyt kaikki Avengers-jatkumon leffat paitsi The Incredible Hulkin. Captain America ja The Avengers on mun lempparit. Mutta vähän aikaa sitten nähty kolmas Iron Man oli ihan mahtava! Mietin sitä katsoessa, että oon kyllä way too amused, mutta oh well : D

Ihan pieni spoiler alert. Että en vaan tee ketään vihaiseksi, joten lukeminen aina omalla vastuulla~

Voi että, se oli ihan tosi hauska! Ja viihdyttävä ja jännittävä, mä aloin vakavasti harkita, että mun pitää alkaa ottaa stressilelu mukaan leffateatteriin, koska muuten rutistan limsapullon tai popcornipaketin ryttyyn.

Pakko sanoa vaan... Robert Downey Jr.<33 Mä en tiedä, onko se vaan tosi hyvä Tony Starkin rooliin, vai onko se rooli tehty sitä varten x)

Ensimmäinen Iron Man oli musta kiva. Mä tykkään aina melkein eniten niistä supersankarielokuvista, joissa niistä tyypeistä vasta tulee sankareita, ja ne saa supervoimat ja/tai sen idean auttaa. Musta on myös hyvä, että Tony Stark on kinda superior verrattuna muihin ihmisiin, ihan taviksiin, koska se on vaan niin hyvä ja sillä on kaikki tarvittava teknologia, vähän sama kun Bruce Wayne.

Tykkään näissä elokuvissa myös siitä, miten Tonysta tuli supersankari.

Ykkösessä on ihan hyvä pahis. Kakkosessa taas... no, mun täytyy myöntää, etten muista siitä paljon mitään. Mutta se pahis ei ainakaan ollut siinä kovin hyvä ja elokuva oli jokseenkin tylsä.

Tässä uudessa taas mun mielestä oli tosi loistava pahis! Jotkut sanoo että oli aika tylsä, mutta mun mielestä ne tyypit oli aika siistejä. Ja mä olin vaan ihan innoissani teknologiasta, jota ne käyttää näissä elokuvissa. Tony esim kävi sellaista rikospaikan hologrammia läpi, kun se etsi syyllisiä. Ja niillä oli myös "hologrammi"-livekuvaa ihmisen aivoista. Ja Tonyn automaattipuvut oli hienoja~

Ja Pepper Potts (Gwyneth Paltrow) ei itse asiassa ärsyttänyt mua ollenkaan. Tai siis, se ei oo hahmona ärsyttävä ja tykkään näyttelijästäkin - mikä on multa suht paljon sanottu, koska nykyään on aika laajalti tiedetty, että mulla on tosi usein vaikeuksia sietää elokuvien niin asennevammaisia naisia - mutta mä oon vaan kahden ensimmäisen elokuvan ajan ollut sitä mieltä, ettei Tony tarvitse mitään yhtä naista elämäänsä. Se on kaikki tai ei mitään. Mutta nyt se tuntu itse asiassa tosi hyvältä hahmolta täydentämään tuon elokuvien sarjan.

Ja Ben Kingsley oli loistava tässä!

Oon kyllä tosi iloinen että kävin katsomassa tuon. Siinä oli kiva loppu, vaikkakin ihan viimeiset minuutti tai pari oli vähän hämäriä. Post-credits on aina jees, jäätiin totta kai katsomaan ne. Yksi mun lempikohtauksia oli kohtaus, jossa Iron Man pelasti kolmetoista ihmistä, jotka putosivat lentokoneesta. Voi että, se oli niin kiva!

Tykkään kyllä ihan liikaa supersankarielokuvista. Ne on ihan loistavia! Ja Spider-man on mun lempisupersankari~

Puhun vähän myös toisesta leffasta. Tätä en käynyt katsomassa teatterissa, mutta se tuli eilen telkkarista.

Jane Austen Book Club.

Siinä oli viisi naista ja yks mies, jotka perusti lukupiirin lukeakseen Jane Austenia. Mä tykkäsin siitä leffasta, ainakin niin paljon kun yleensä voin tykätä romantiikkaan keskittyvistä elokuvista. Oon vaan niitä katsoessa joutunut toteamaan, että lähes poikkeuksetta naiset aina kilahtaa miehille ihan turhista asioista ja mulla menee vaan hermo siihen, miten naiset voi olla niin hankalia. Siksi kaikki ne, missä naisella on oikeasti hyvä syy kilahtaa ja ne, missä ne eivät vaan kilahda, on mun lemppareita romanttisista elokuvista.

Syy miksi mä päätin mainita että oon katsonut tän leffan on se, että katsottuani tän, musta alkoi tuntua etten koskaan voisi lukea yhtäkään Jane Austenin kirjaa. Joo, ne iskee moniin naisiin ihan syystä, mä en kiellä Austenin merkitystä kirjallisuudessa tai mitään. Mutta musta tuntuu, että ne on niin täynnä liian hankalaa romantiikkaa ja draamaa, että mä saattaisin päätyä heittää sen kirjan seinään, tai ikkunasta, tai ainakin lopettaisin kesken. Ja se liian hankala romantiikka ja draama on kaikki, mihin ne henkilöt elämässään keskittyy. Ja mä henkilökohtaisesti en näe elämää niin :))