Mua pyydettiin nimeämään seitsemän syytä miksi juon teetä, ja tässä ne nyt ovat:
1. Kuumat juomat on ihania, enkä mä juo kahvia tai
kaakaota. Glögiäkin opin juomaan vasta tänä syksynä-talvena, tähän asti se on
ollut mun mielestä pahaa ja liian makeaa. Teen kanssa mulla oli kyllä ongelmia
ennen kuin kokemuksen kautta opin miten se on parasta. Mä en laita teehen
mitään, en sokeria, en hunajaa, en maitoa~
2. Iltapäivätee ja yleensäkin teen juominen jokaisessa
mahdollisessa välissä ja paikassa on ehkä ihanin piirre brittiläisessä
kulttuurissa. Eräässä Irlannista kertovassa elokuvassa hotellin työntekijät
lähestyivät vierailevaa maalaria aina ehdottaen teekupposta ja maalari
totesikin "ei enää yhtään teetä, tässä talossa taitaa kaikki pyöriä
teellä".
3. Tee on hyvää. Mun lemppareita on marja- ja omenateet,
ja yhdessä kahvilassa saa ihan mielettömän hyvää päärynäteetä.
4. Tee on tosi helppo joululahja tai synttärilahja mulle
hankittavaksi. Mulla kun on synttäritkin talvella niin jos ei ole ideaa
lahjaksi niin siitä vaan ensimmäiseen markettiin :DD Lisäksi, niin monet mun
kaverit juo teetä kanssa, että jos pitää ostaa viimehetken lahja, ei valinnassa
kauaa kestä.
5. Ristiriidassa edellisen kohdan viimeiseen lauseeseen;
teetä on niin montaa erilaista laatua ja makua. Kahvista en tiedä yhtään mitään
mutta se vaikuttaa mun mielestä tosi tylsältä ja siitä saa jännää vaan jos
lisää kermavaahtoa tai jotain muuta ylimääräistä.
Ehkä maailman jännin tee on Valkoinen Helmi. En osaa
selittää sitä, mutta sellaiset isot teelehdet on puserrettu pieniksi palloiksi,
jotka sitten kuumassa vedessä aukeaa sillei *tuik* *tuik*!
6. Talviaikaan on kädet pidettävä jotenkin lämpiminä. Mun
huoneessa on suoraan sanottuna törkeän kylmä joten istun sängynpohjalla paksuun
täkkiin kietoutuneena ja teemuki käsissä.
7. Tee on sosiaalinen tapahtuma. Tässä iässä kun ei
kavereiden kanssa enää juurikaan tule tehtyä mitään paitsi ehkä katsottua
leffoja (tässäkin poikkeus, Emmi ja Sofia), yleensä jos haluan hengata jonkun
kanssa, kysyn sitä jotakuta kahville. Of course kaikki mun kaverit jo tietävät
että "kahville" tarkoittaa mulla sitä, etten aio koskea kahviin
pitkällä tikullakaan vaan juon litran teetä.
Ja tiedoksi kaikille, mä yritin kyllä kahvinjuontia. Mä
annoin sille sen tilaisuuden, jonka lukiossa oleminen edellyttää. Mulle
väitettiin että kakkosvuoden loppuun mennessä tykkään kahvista ja tarvitsen
sitä. No, maistoin neljää erilaista kahvia, maidolla ja kermavaahdolla ja
mustana ja vaikka mitä, ja totesin että kahvinmaku itsessään on mulle liian
vahva ja kerta kaikkiaan vaan... pahaa. En mä teestäkään pidä liian vahvana.
Jonkun pyytäminen kahville on suomennettavissa sanoin:
"Lähdetkö puhumaan paskaa tai keskustelemaan filosofisia 2-5
tunniksi?" Jos kahvittelu tapahtuu jonkun kotona, voi olla kyse jopa
kahdeksasta tunnista putkeen. Eli käytännössä tavalliset illanistujaiset,
etkoja muistuttava sosiaalinen tapahtuma joka on määriteltäväksi sijoittumaan
johonkin kalsarikännien ja kotibileiden välille, mutta ilman alkoholia. Tässä
koti-kahvittelussa mun kaveri Elli on paras.
Se että pyydän kavereita ihan mun luokse kahville on
käytännössä ainut tapa jolla saan kaverit käymään täällä, ja sekin yleensä
vaatii suostuttelua ja vaatimista. Mä toki asun kauempana keskustasta eivätkä tyypit usein
jaksa tulla tänne, mutta näiden ihmisten pitäisi mun mielestä tajuta, että mä
joudun tulemaan ihan yhtä pitkän matkan heidän luokseen. Tämä toimii kahteen
suuhtaan.
Mä taidan aina olla se joka ehdottaa kahvittelua
(poikkeuksena Sylva), mutta se että kaverit aina vastaavat myönteisesti ja
heillä tuntuu olevan hauskaa on mulle tarpeeksi hyvä vakuutus siitä etten
lopeta kysymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti