The Great Entertainment Concert..?

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Teimme toisen monikameratuotannon. Tai siis kolmannen, mutta tämä oli toinen asiakastuotanto, ja tällä laskemismenetelmällä jatkan tästä eteenpäin. 

Guardia Nuevan jokavuotinen Kokkolan Talviharmonikka -tapahtuman Suuri Viihdekonsertti.

Viikko, jota odotin vuoden alusta alkaen. Heti ensimmäisestä monikameratuotannostamme alkaen haaveilin vain tästä viikosta, koska tämä oli oikea suuren mittakaavan asiakastuotanto. 

Rooleinani jälleen kuvaussihteeri, kuvasuunnittelija ja kuvaaja.

Tiistaina pakkasimme tavaramme. Keskiviikon vielä vietimme koululla, meidän oli määrä tehdä porukalla biisien purku ja ajolista purettujen kappaleiden perusteella, takanamme taululla oli kaavio kameroiden paikoista. Jaoimme samalla kameramiesten kuvaussektorit ja päätimme kuka mitäkin kameraa operoi. Vietimme päivän tietokoneluokassa ja yritin antaa muillekin suunvuoron kun päätimme, millä kameralla mitäkin ajolistan kohtaa kuvattaisiin.

   

Torstaina oli rakennus. Pakkasimme tavarat Lime-pakuun ja ajoimme ne Snellman-salille, jossa konsertti pidettiin. Rakensimme tarkkaamon pommisuojaan, pitkälle pöydälle ohjaajalle 40” TV, kuvamiksaajalle mikseri ja kaksi monitoria ja kuvatarkkailijalle kameroiden ohjaimet ja kaksi monitoria. Itse istuin tapani mukaan ohjaajan ja kuvamiksaajan välissä, ajolista tietokoneella auki ja TV-ruudulla tikittämässä kello, jota seurasin.


Kuvat ©Patric Harald

Perjantaina oli harjoituspäivä. Aamulla rakensimme loppuun, kytkimme kamerat kuituihin ja kylmät kamerat paikoilleen ja tarkistimme että kaikki toimii. Ruuan jälkeen alkoi minulla kunnon työt, nimittäin aiemmin miettimäni kuvasuunnitelman käyminen läpi kameramiesten kanssa. Kävin kamerat yksitellen läpi, kerroin heille heidän kuvaussektorinsa ja mahdollisia kuvakokoja. Tiesimme tilanteen hektiseksi, joten oli turha käydä läpi mitään yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa muuten kuin jibbillä olevan kameran suhteen, koska tilanne tulisi kuitenkin olemaan seuraava: ”Nelonen, haitarit!” Jibbille suunnittelimme muutamia ajoja ja nostoja, ja millä tavalla rumpuja ja pianoa voisi kuvata.

Jo yhdeltä loppui preppaus osaltani ja loppupäivän kameramiehet olivat omillaan, sillä minulla alkoi kuvaussihteerin roolin toinen tärkeä työ: biisien purku live-harjoituksissa. Kello 13-18 istuin sitten katsomassa harjoituksia ja tein biisinpurkua minkä ehdin, onneksi jo toisen biisin kohdalla keksin hyvän tavan tähän – liveharjoituksissa kun ei voi pyytää että ”pause ja ottakaa alusta”.

Seuraavia ongelmia: en voinut katsoa lavalle ollenkaan vaan tuijotin läppärin näytöllä olevaa sekuntikelloani minkä ehdin, en meinannut millään pysyä perässä, en välillä meinannut tunnistaa mikä soitin kuului.

Päivä oli pitkä, mutta se kyllä kannatti. Kotona minulla oli vuorossa ajolistan korjaus, eli muokkasin koko luokkamme yhdessä tekemän alkuperäisen ajolistan liveharjoituksissa tekemäni purkujen mukaiseksi. Sitten korjasin kameroiden ajolistat uuden ajolistan mukaiseksi.

Lauantaina kameramiehet saivat omat henkilökohtaiset ajolistansa, jotka kävin heidän kanssaan yksitellen läpi. Viime hetken muutoksia tuli kameroille 4 ja 5, koska minulle ei ollut infottu, että nelonen saa kuvattua kitaraa ja vitonen bassoa, kun edellisenä päivänä olimme hylänneet ne mahdottomina tapauksina. Muutos oli kuitenkin nopea ja kameramiehet olivat itse tietoisia tilanteesta.

Klo 14:30 kaikki olivat omilla paikoillaan, kamera-assistentin juoksutuksen jälkeen. Klo 15 alkoi iltapäiväesitys, joka meidän oli määrä kuvata kenraaliharjoituksena. Esitys tallennettiin masterina kortille, jos se vaikka sattuisi menemään paremmin kuin iltaesitys. No, näin ei ollut. Ajolistamme ei pitänyt, bändi saattoi soittaa puolikin minuuttia pidempään tai vähemmän kuin harjoituksissa ja tempo vaihteli kappaleittain, missasimme enemmän iskuja kuin saimme videolle, emme ehtineet mukaan yhdenkään soolon alkuun ja kameroissa oli pientä hapuilua. Tunnelma oli hyvin tiivis ja kiireinen, pientä turhautumistakin havaittavissa, kun ajoitus ei meinannut osua millään.

Ruokatauko ja kaksi tuntia seuraavaan näytökseen. Aloimme heti siirtää materiaalia korteilta pois, jotta saataisiin kortteja tyhjäksi illan esitykseen. Nyt kun oli tarkoitus laittaa useaan kameraan oma korttitallennus. Klo 18:30 kävi taas käsky kaikki omille paikoilleen, ja valmistauduimme illan esitykseen. Ohjaajamme, opettajamme Kiviharju, vaihtoi reinot jalkaan ja sitten pistimme parastamme.

Siinä missä iltapäivän taltiointi meni ihan metsään, illan esitys, eli meidän oikea H-hetkemme meni todella hyvin! Pidin mielessä ajolistan heikkoudet ja ennakoin tuntemiani biisejä hyvin, heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien saimme paljon paremmin ajolistan täkyistä kiinni ja osuimme sooloihin kuvaleikkauksella hyvin. Takanamme istuvat äänimiehet katsoivat pienestä monitorista lähetyskuvaa ja kehuivat aina kun jokin leikkaus meni hyvin. Show’n edetessä he innostuivat taputtamaan aina, kun meni tosi hyvin, ja tarkkaamon puolella oli ilmapiiri katossa! Rupesin itsekin tuulettamaan aina, kun saimme soolon kohdalleen ja näytin jatkuvasti peukkua äänimiesten kommenteille sekä ohjaajallemme. Väliajalla saimme vain positiivista palautetta toisiltamme ja taputimme. Ensimmäinen puolikas meni hyvin, pidetääs meno toisenkin puoliajan läpi. Ja menohan pysyi. Olin itsekin ihan tulessa, lausuin käskyjä itsevarmasti ja uskalsin puuttua kameramiesten mokiin ja vikoihin kuvissa, varoitin aina seuraavasta soolosta tarpeeksi ajoissa ja pidin huolen että sain ääneni kuuluviin Kiviharjun äänen alta.

Näytös loppui ja annoimme itsellemme isot aplodit. Paras päivä. Ja heti purku käyntiin. Purin oman työpisteeni ja kävin hakemassa GoPro-kameran alas trussista. Siinä missä rakennus kesti päivän, tai tarkemmin neljä-viisi tuntia, purku kesti vain reilun tunnin. Kamat Lime pakuun, ja ne mitkä eivät sinne mahtuneet sijoitettiin opiskelijoiden henkilöautoihin. Koululla tavarat ulos autosta tv-studioon ja sitten loman viettoon. Kotona klo 22:30 ja uskon todella ettei tuotanto voi tästä parantua.

En ole eläessäni työskennellyt yhtä hyvässä työilmapiirissä. Kaikille jäi mieletön fiilis ja omat cheerleaderit istumassa selkäsi takana koko näytöksen ajan parantaa kummasti kaikkien mieltä. Kaikkia kehuttiin ja saimme työstä loistavaa palautetta. Kiviharjulle annoimme omat aplodit, koska kyllä ohjaaja ne ansaitseekin :)

Myöhemmin saimme itse konsertin järjestäjältä parasta palautetta, mitä opiskelijat voivat työstään saada: meille kerrottiin, että ensimmäistä kertaa tämä tuotanto oli tehty ammattimaisesti. Tästä ansaitsimme uudet tuuletukset ja aplodit.