First real multi camera: Concert Time

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Concert Time.
Annettiin viikko – tai oikeastaan kolme päivää – aikaa. Tehtävänä toteuttaa monikamerataltio konservatorion pop-jazz -linjan opiskelijoiden opinnäytetyökonsertista, ja se laitettiin live-streamina nettiin.

The Critique oli meille vasta harjoitus, mutta nyt oli tosi kyseessä. Tekemistä riitti ja tekijöitä oli vähän, joten kiirettä piti varsinkin muutamalla.

Omat roolini tässä tuotannossa: kuvaussihteeri/apulaisohjaaja, kuvasuunnittelija, kuvaaja, valosuunnittelija, leikkaaja ja lisäksi olin mukana esittelyvideoiden suunnittelussa.

Maanantaina roolien jako ja rakennusta. Tiistaina saatiin rakentaminen valmiiksi. Lavasta tehtiin epäsymmetrinen ja takaosa oli korkeampi kuin etuosa. Ympäröimme lavan valkoisilla sermeillä, jotka käänsimme nurin pärin, eli puuosat eteen ja valkoinen puoli taakse. Myöhemmin vielä koristelimme sermejä XLR-piuhoilla ja minulta kysyttiin viimeinen mielipide sitä varmistellessa. Sitten lisäsimme etu- ja takalavan väliin ja ihan lavan eteen eurolavoja tuomaan garage-tyyliä, ja seuraavaksi sijoitimme soittajat lavalle. Sitten alkoi valojen suuntaus ja suunnittelu. Kysyin voisiko tässä tuotannossa hyödyntää arreilla toteutettua siluettivalo-meininkiä, ja näin päätettiin tehdä, joten trussin valojen lisäksi asetimme kaksi Arri 300 -lamppua lavan taakse.

Me emme tehneet ääniä tähän tuotantoon. Ambient Audio oli palkattu siihen hommaan, joten meidän luokaltamme hyppäsi äänitiimiin vain pari assaria sekä äänen salimonitoroija.

Meillä oli käytössä kuusi kameraa. Neljä P2-kameraa joista kolme pumppukärryillä ja yhdellä niistä oli kiskot, ja yksi jibbillä. Lisäksi laitoimme trussiin lavan yläpuolelle kiinni GoPro kameran ja rumpalin nurkkaan lavan viereen kylmän P2-kameran. Sitten laitoimme lähetykseen myös tarkkaamoon sijoitetun GoPron. Saisimme sitä kautta pientä mainosta koulullemme ja lähetyksen välissä näkyisi tarkkaamon meininki ja kuuluisi komentokieltä.

Tiistaina saimme myös suunniteltua insertteinä tulevat esittelyvideot. Päätimme käyttää haastattelutilanteissa kahta kameraa, käsivaralla eräänlaisella vakaus-apulaitteella Canon  EOS 5D -järjestelmäkameraa sekä jalustalla kylmää Mini P2 -kameraa. Kysymyksiä oli kuusi, ja ne aiottiin kysyä niin monelta konserttiin osallistuvalta opiskelijalta kuin mahdollista. Kuvituskuvaksi kuvattiin järkkärillä soittajien valmistautumista, soittimien esille ottamista, mikrofonin testaamista, rumpujen rakennusta ja äänen säätämistä. Tiistaina tein kuvasuunnittelua yksin koulun jälkeen. Se olisi oikeastaan kahden ihmisen hommaa, mutta kyllä sitä yksinkin pystyi.

Inserttivideot kuvattiin keskiviikkona, kun pidettiin sound check harjoitukset. Biisin purku oli mahdotonta, kun emme tunteneet kappaleita nimeltä. Mutta preppasin kameramiehiä, kuivaharjoittelimme kameratyötä taltioimatta ja itse stressasin puolen päivää neljännen kameramiehen puuttumista.

Torstaina saimme neljännen kameramiehen, mutta harjoiteltavaa riitti. Yritin parhaani mukaan muistuttaa sujuvasta kameratyöstä, ei äkkinäisiä kohteen muutoksia tai zoomauksia ja tarkennus pitää aina muistaa. Kenraaliharjoituksessamme tulimme siihen tulokseen että kameroiden sektoreita on muutettava. Esiintyjät esiintyivät usein kuin harjoituksissaan omalle bändilleen eivätkä yleisölle, joten kitaristi oli usein selin kolmoskameraan, jonka piti häntä kuvata ja niin edelleen. Teimme nopean vaihdon ja työ helpottui. Kolmannen bänin kokoonpano oli muihin suhteutettuna erilainen ja tämä vaikeutti laulajan kuvaamista kakkoskamerasta. Lisäksi muistutuksistamme huolimatta lavalle oli jätetty ylimääräisiä mikrofonistandejä, mikä teki kuvaajanhommastani haastavaa.

   
Kuvat ©Patric Harald

Kuvasuunnittelu toteutui siis tiistaina ja keskiviikkona. Kuvaajan hommani hoidin lähinnä etukäteen. Pidin kameramiesten kanssa palaverin, jossa muistutin heitä, että huonoa kuvaa ei päästetä lähetykseen kuin pakon edessä, aina pitää olla valmiina tarjoamaan, sujuvuutta ajoihin, tarkennus, headroom, kultainen leikkaus, hyvä sijoittelu… Tiesin, että lähetyksen aikaan olisi kiire, joten koetin parhaani mukaan prepata heidät etukäteen. Torstai-iltapäivänä kenraalien aikaan pystyimme myös tekemään biisin purkua jonkun verran.

Kenraalien jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa, joten päätimme lähteä porukalla syömään. Syömästä saavuttuamme sain juuri keitettyä itselleni teet, kun opettajamme kutsui ja juoksin hänen työhuoneeseensa tekemään korjattua ajolistaa hänen kanssaan. Siitä ei enää aikaakaan kun lähetyksemme alkoi. Se meni suorana nettiin, muttei vaikuttanut meidän työhömme erityisemmin. Laitoimme vain lähetyksen pyörimään kaksikymmentäminuuttia ajoissa, lähetyksessä näkyi taustagrafiikka-aikataulu ja soi luokkakaverimme tekemä kappale looppina. Tarkkaamon GoPron kautta moikkasimme lähetykseen ja lähetimme terveisiä. Sitten lähetys alkoi.

Vähäisen biisinpurun vuoksi emme tunteneet kappaleita kunnolla, joten ajolistaa oli turha tehdä muuten kuin saumakohtiin, alkuihin ja loppuihin. Siksi roolini oli tässä tuotannossa enemmänkin apuohjaaja kuin kuvaussihteeri. Sen sijaan, että olisin lukenut listasta mitä seuraavaksi on tulossa (toki tein sitäkin sen verran kuin ajolistaa saimme tehtyä), katsoin previkka-ruutuja ohjaajan monitorista ohjaajan kanssa ja samalla kun hoidin kuvaajan velvollisuuksiani, ehdotin aina ehtiessäni seuraavaa kuvaa ja ehdotuksiani käytettiin. Tunsin että mielipiteeseeni luotettiin ja uskalsin sanoa kantani ääneen.

Lähetyksen aikaan opin, että kuvaajana ei sovi olla liian kiltti. Kuvan korjaamisessa tarkkaamosta käsin ei ole mitään henkilökohtaista ja kuvat on saatava korjattua. Kakkoskameran operoinnissa oli vieläkin häikkää ja pahaa teki, kun neljä tai viisi pahempaa mokaa karkasi lähetykseen.

Lähetyksen jälkeen jäi hyvä fiilis. Ryhmämme toimi hyvin yhteen, sain olla tekemässä yhtä jos toistakin hommaa enkä varsinkaan keskiviikkona ja torstaina joutunut odottelemaan tapahtumista hetkeäkään vaan käytännössä juoksin tarkkaamon ja studion väliä. Otin vastuuta kaikesta mahdollisesta. Myös valitsemieni tehtävien vuoksi minulla oli paljon valtaa ja vastuuta tästä tuotannosta. Mutta en ota sitä pahalla. Jonkun pitää vastuu ottaa, ja mikäli kukaan muu ei halua niin minä otan mielelläni ohjat.

Aikoinaan kuuluikin sellaista huhua että meitä edeltävässä ryhmässä ongelmaksi muodostui juuri se, ettei kukaan ottanut vastuuta eikä kukaan siten valvonut kenenkään työtä ja kaikki tekivät mitä sattuun. Joten olen tyytyväinen tilanteeseemme varsinkin siltä kannalta, että meillä on toisin.

Opin ajanhallintaa ja stressinsietokykyä paremmin. Asiat eivät aina suju mutkattomasti, ongelmia tulee, porukkaa puuttuu, hommat pitää hoitaa vajaalla miehityksellä suurimman osan istuskellessa kahvilla. Ja tähän pitää oppia suhtautumaan. Ei mitään hätää, ei stressiä. Toki asiassa on myös sekin puoli, että jonkunhan se stressaus on tehtävä. Jos ennen tuotantoa ei yhtään hermostuta, se yleensä tarkoittaa, ettei välitä tarpeeksi.

Concert Time oli onnistunut ensimmäinen asiakastuotanto, tästä on hyvä lähteä vain parantamaan.

Myöhemmin, kun olin palauttanut tuotannosta itsearviointini, sain opettajaltamme eli tuotannon ohjaajalta palautetta. Hän oli selvästi vakuuttunut kyvyistäni ja sanoi, että olen varmasti oikealla alalla. Olin palautteesta todella onnellinen, koska kerrankin sain huomata kovan työn tuottavan tulosta. Ja vieläkin mukavampaa oli kuulla, että selkeästi sovin hommiin, joiden tekemisestä nautin.

The Critique - talk show

Koulusta ja opiskelustani media-alalla


Ensimmäinen monikameratuotanharjoituksemme. Valitsimme elokuva-aiheisen talk shown luokkamme ideoista. Ideana oli, että tavallisten kaduntallaajien kanssa käydään katsomassa joku elokuva ja sitten keskustella siitä. Jaoimme porukan kolmeen osaan: ulkoasu ja lavastus, sisältö ja tekniikka.

Minä, Lea ja Suski saimme vastuun ulkoasusta ja lavastuksesta, joten pistimme tuulemaan.

Lopullisessa versiossa meillä oli epäsymmetrinen lava, jolla oli kolme eriväristä suurta säkkituolia, kaksi mustavalkoista mattoa, hylly täynnä elokuva-aiheista tavaraa, trussin osia koristeina, valkoisissa sermeissä sisustustarrat kaupunkisilueteista. iso Seewo-näyttö jossa pyöri ohjelman logo looppina ja sen takana videonauhaa koristeena.

Käytimme suunnitteluun viikon. Ja itse rakennus vei myös kiitettävän määrän aikaa. Emme ensin saaneet hankittua minkään näköistä lavaa, ja vihdoin kun saimme, kiersimme tyttöjen kanssa ympäri Kokkolaa hakien eurolavoja ja konsan lavoja. Siihen asti rakensimme lamppua rautalangasta ja videonauhasta (sitä ei lopulta käytetty GoPro-kameroiden sijoittelun vuoksi) ja purimme videokasetteja.

Lavan rakennuksen jälkeen aloimme sijoitella trussinosia, sermejä ja kameroita paikoilleen.

Kalustomme:

Neljä P2-kameraa, joista kolme pumppukärryjalustoilla ja yksi Jibbillä

Kaksi GoPro kameraa

Kolme langatonta mikrofonia (juontaja ja kaksi haastateltavaa)

Trussin valokalusto

Aluksi testasimme eri rooleja. Itse testasin kuvamiksausta ja kameran käyttöä. Tulin aluksi siihen tulokseen, että halusisin olla kamerassa, tai tarkkaamossa jos kamerat olisivat jo varatut.

Kamerat menivät, joten totesin, että voisin itse asiassa olla kuvaussihteerinä. Sitenhän p Ja kun kukaan kameramiehistä ei halunnut ottaa vastuuta kuvasuunnittelusta, ja ilmoittauduin itse tekemään sen. Se mitä en ensin arvannut oli, että juuri nämä tehtävät johtivatkin siihen, mitä kaikista eniten haluankin tehdä: ohjata.

Kuvaussihteerinä pääsen olemaan lähimpänä ohjaajaa ja samalla ohjaajan oikeana kätenä, ja kuvasuunnittelijana saan olla vastuussa kameramiesten työstä ja samalla saan päättää hyvin pitkälti miltä tuotannon ulkoasu kuvallisesti näyttää.

   
Kuvat ©Susanna Wacklin

Roolit jakautuivat seuraavasti:

Juontaja: Riku Polvi

Vieraat: Henna Polvi, Joel Lindh

Ohjaaja: Juha Kiviharju

Kuvaussihteeri: Vilma Pellonpää

Tunnusmusiikki: Juha Koiste

Graafinen ulkoasu: Lea Äyhynmäki, Patric Harald

Studion lavastus: Lea Äyhynmäki, Susanna Wacklin, Vilma Pellonpää

Studio-ohjaaja: Samuli Kuusisto

Valotarkkailija: Jere Laurila

Valoassistentti: Panu Ahonen, Riku Polvi

Kuvasuunnittelu: Vilma Pellonpää

Kamerat: Susanna Wacklin, Lea Äyhynmäki, Juuso Savolainen, Patric Harald

Erikoiskamerat: Samuli Kuusisto

Kuvatarkkailija: Juha Koiste

Kuvamiksaaja: Andreas Lönnqvist

Äänitarkkailija: Olli Tainio

Äänisuunnittelija: Juuso Savolainen

Ääniassistentti: Samuli Kuusisto

Tuotanto saatiin yhdellä otolla purkkiin. Olimme harjoitelleet jo monta päivää. Jälkeenpäin meitä kehuttiin todella hyvästä ennakkotyöstä.

   
   

Kuvat ©Patric Harald

Very detail-ish knowledge

Koulusta ja opiskelustani media-alalla


Haluan jakaa tällasen tiedonjyväsen, jonka olen oppinut. Musta on niin outoa, että osaan jotain näinkin teknistä, joten halusin jakaa sen tänne.

Ensinnäkin, osaan nyt korjata rikkinäisen mikrofonivälijohdon (kansankielellä XLR-piuhan) kolvilla:

Kuoritaan pois liittimen suojat, ja paljastetaan langat. Kolvilla juotetaan johdon sisällä kulkevat kuparilangat sekä punainen ja sininen johto poikki. Kuoritaan johtoa n. 3cm. Erotellaan sininen ja punainen johto ja kuparilangat, leikataan puuvillalangat pois. Juotetaan tinalla johdonpäät ja kuparilangat kiinni ehjään liittimeen, kasataan liitin ja ”puetaan”.

1. Kuparilangat, maadoitus / 2. Punainen, positiivinen, hot / 3. Sininen, negatiivinen, cold

Seuraavana tehtävä, jossa oli väittämiä, jotka meidän oli osoitettava todeksi tai vääräksi. Vastaus on heti kysymyksen perässä.

– Värikuva vaatii aina 3-4 kertaa enemmän kaistaa kuin vastaava mustavalkokuva. EI.

Aluksi, kun kuvaan lisättiin värit, tarvittiin enemmän kaistaa, koska jokainen kolmesta pääväristä (punainen, sininen ja vihreä) vaativat oman kaistan. Kuitenkin tekniikan kehittyessä opittiin säästämään, ei laitettu värejä jokaiselle pikselille. Se ei vaikuta katselukokemukseen, koska ihmissilmä erottaa kirkkausinformaation suuremmalla tarkkuudella väri-informaatioon nähden. Mutta tekniikka mahdollisti kaistojen säästön, sillä nyt voitiin sijoittaa mustavalkoinen informaatio Y yhdelle kaistalle ja väri-informaatio UV toiselle kaistalle, ja samat värit voitiin toistaa kahdella tai neljällä naapuripikselillä.

– Desibeli (db) on fysikaalisen suureen mittayksikkö. EI.

Desibeli on kahden tason, esim. jännite- ja teho-tason vertailuyksikkö. Sillä mitataan äänen dynamiikkaa. Käytössä olevien bittien määrä sanelee dynamiikan ja signaali/kohina -suhteen. Äänen fysikaalisia perusominaisuuksia ovat äänen taajuus, äänenpaine ja äänen ajalliset piirteet, kuten kesto. Näitä ei mitata desibeleissä.

– Balansoimaton ääniyhteys on ulkoisille häiriöille herkempi kuin vastaava balansoitu yhteys. KYLLÄ.

Balansoidussa ääniyhteydessä äänilaitteet on liitetty yhteen tasapainotetuilla linjoilla.  Siinä käytetään yleensä kolmenapaisia liittimiä, kuten XRL. Balansoidussa ääniyhteydessä termi tulee tavasta yhdistää jokainen lanka samanlaisiin tulo- ja lähtöimpedansseihin (virtapiirin vaihtovirralle aiheuttama vastus). Molempiin lankoihin siten kohdistuu samanarvoinen häiriöääni ja vahvistin torjuu molemmat häiriöäänet.

– Mikäli valkoista seinää valaistaan yhtä aikaa punaisella ja vihreällä valolla, seinä näyttää keltaiselta. KYLLÄ.

Additiivisessa värinmuodostuksessa – värien sekoitustapa televisiossa yms. – päävärit ovat valovärejä, joita ei saada aikaan muiden värivalojen sekoituksina. Kun näitä RGB-värejä eli punaista, vihreää ja sinistä sekoitetaan valoina keskenään, valoisuuden eli luminanssin määrä lisääntyy. Näin ei tapahdu väriaineita sekoitettaessa. Ihmisen värien näkemisen mekanismi perustuu juuri additiiviseen värinmuodostukseen. Aivomme tulkitsevat niin värivaloilla kuin millä tavalla tahansa syntyneitä näkökuvan väriärsykkeitä vain ja ainoastaan näkökohteesta saapuvan valoenergian aiheuttamien hermoärsykkeiden keskinäisinä RGB-suhteina. Joten, kun punaista ja vihreää heijastaa seinälle yhtä aikaa samaan kohtaan, seinä näyttää keltaiselta.

My second very own Oscar gala

Kerron nyt elokuvista, joita vuonna 2014 kävin katsomassa. Pidinkö, mistä pidin, kenen kanssa kävin jne. Ja viestin lopussa jaan omat oskarini parhaille näyttelijöille ja parhaille genrejensä edustajille. Sen näkee sitten jospa ensi vuonna jakaisin jo oikeat oscarit elokuville, tai ainakin joitain lisäpalkintoja kuvauksesta, valaisusta jne.

Edellisestä gaala-merkinnästäni voitte lukea arvostelun perusteet. Mutta niille laiskimuksille jotka eivät tuota kuitenkaan jaksa lukea tiivistän vain, että kyseessä on tosiaan ensireaktioarvio, mielipiteeni ovat saattaneet muuttua monta kertaa tuon jälkeen.

Vuonna 2014 pistin jopa vuotta 2013 paremmaksi elokuvissa käymisen suhteen. Kävin elokuvissa huimat 35 kertaa, 33 eri elokuvaa.

1.  8.1.2014 Frozen (8½/10)

Iskän kanssa, ja vasta saliin mennessä tajuttiin, että voisi vähän hävettää kun siellä pienten lasten ja vanhempiensa seurassa on 50-vuotias mies 20-vuotiaan tyttärensä kanssa. Mutta ei se mitään~!

Kaunis se oli (vaikkei niin kaunis kuin Rise of the Guardians), ja pari hyvää laulua. Nauroin itseni kipeäksi välillä ja itkinkin. Tykkään siitä, miten nykyään tehdään trailerit siten, että huijataan katsojaa. Frozenin trailerista sai kuvan, että Elsa on pahis, mutta totuus olikin jotain muuta. Petyin siihen, että oli menty todella perinteistä lastenelokuva-kaavaa eikä yritystä persoonallisuuteen näkynyt samalla tavalla kuin edellisessä Disney-elokuvassa (Tangled).

Katsottiin elokuva suomeksi ja osa suomennoksista vähän häiritsi kyllä, yleensä kun on tottunut disney-suomennosten korkeaan laatuun. Enkä pitänyt kummankaan päähenkilön ääninäyttelijöistä ja laulut olivat melkoista huutolaulua useimmiten. Tangled on huomattavasti parempi, mutta tämä oli kyllä ihana ^^

2.  16.1.2014 Gravity (7/10)

Yksin.  Ja luojan kiitos ennen oscareita. Koska tämä elokuva voitti seitsemän oscaria ja ehkä kahta lukuunottamatta kaikki mielestäni aivan ansaitsematta, joten onneksi minulla ei ollut elokuvaa kohtaan kovin korkeat odotukset.

Hieno se oli, ja oli tehokkaasti hyödynnetty sitä, kuinka avaruudessa ei kuulu ääntä. Tehosteet olivat hyviä ja idealistiset elokuvat toimivat aina. Toki Sandra Bullockista voidaan olla monta mieltä, mielestäni naisen sijaan avaruuten olisi voitu laittaa pyörimään vaikka puupölkky ja elokuva olisi pysynyt täsmälleen samanlaisena. Ja harmi kyllä, trailerissa tunnelma oli tiiviimpi kuin loppujen lopuksi itse elokuvassa. Mutta hyvä elokuvahan se oli, ja ensireaktiona annoin 7/10. Näin jälkeenpäin vain en enää muista elokuvasta juuri mitään ja oscarit joita elokuva ei ansainnut kismittävät :D

3.  17.1.2014 The Wolf of Wall Street (9/10)

Sofian kanssa. Muistaakseni pointti tässä oli vain, että mennään katsomaan hauskalta vaikuttava DiCaprion elokuva. Laatutakuu kuitenkin jo pelkän näyttelijän takia.

En ole varmaan koskaan nauranut elokuvalle näin paljon. Yhdessä vaiheessa elokuvaa koko sali nauroi viisitoista minuuttia putkeen enkä itse meinannut saada edes henkeä. Lisäksi elokuvassa tapahtui hirveästi. Se oli todella pitkä, muttei tuntunut siltä. Monta kertaa elokuvan välissä ajatteli, että nyt tämä loppuu, mutta aina se vain jatkui eteenpäin.

Ainut syy sille, miksei tämä elokuva saa täysiä pisteitä on seksin ja huumeiden järjetön määrä :D Mutta pelkästä komediasta ja juonesta jos puhutaan, niin ehdottomasti täydet pisteet. Aivan mieletön elokuva. Hyvä DiCaprio! Vieläkin mietin, kuinka hemmetissä hän ei voittanut tästä(kään) Oscaria.

4.  2.2.2014 Vangitut (6/10)

Iskän kanssa. Jake Gyllenhaal ja Hugh Jackman, tarvitseeko muuta syytä? Enkä ole pitkään aikaan nähnyt Gyllenhaalilta elokuvaa.

Suuri jännitys jäi kyllä uupumaan ja valitettavasti arvasin elokuvan pienen plot twistin, vaikka yleensä en niitä arvaakaan. Loistavat näyttelijäsuoritukset ja suhteellisen ahdistavaa meininkiä. Perustrilleriksi kyllä hyvä, vaikka lopussa kun katharsis jää kokematta, se laskee mielipidettä koko leffasta ainakin hetkellisesti, vaikka arvostankin jokseenkin surullisia tai ikäviä loppuja kerronnallisesti.

5.  20.2.2014 Robocob (7½/10)

Iskän kanssa. Traileri oli hyvä :D Iskä tottakai on nähnyt alkuperäisenkin version - vai onko niitä jopa useita - mutta itse en ole nähnyt.

Harmitti hiukan, että elokuvan ikärajaksi oli vanhan k15:n sijaan asetettu k12, joten väkivalta, veri ym. toimintatehosteet jäivät siltä osin melko vähäisiksi. Toimintaa oli silti onneksi. Mutta päänäyttelijän suoritusta on pakko ihailla, hän suoriutuu ilmeettömästä ja eleettömästä näyttelemisestä sen näyttämättä amatöörimäiseltä. Tarina oli hyvä ja sci-fi shitti uppoaa aina.

6.  7.3.2014 12 Years a Slave (7/10)

Uuden ystäväni Ruusun kanssa, pitkästä aikaa uuden ihmisen kanssa leffassa :D Syynä luultavasti se, että elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin ja ajattelin käydä sen katsastamassa, ja minulla oli lahjalippuja vielä vino pino jäljellä.

Hyvää draamaa. Hyvää näyttelemistä ja karuja totuuksia. Michael Fassbender tekee taas elokuvan roistona hienon roolin. Parhaan elokuvan palkinnon elokuva luultavasti voitti pitkälti aiheensa takia, mutta valaistuksesta olisin itsekin elokuvan palkinnut, yhtä kauniisti valaistua elokuvaa en ole nähnyt sitten Sormusten herrojen. Pettynyt toki olen, koska odotin Parhaaksi palkitulta elokuvalta ja aiheensa vuoksi näkeväni koskettavan elokuvan, mutta ei oikeastaan tuntunut missään, vaikka itse itken ihan kaikelle.

7.  14.3.2014 Dallas Buyers Club (6/10)

Yksin. Molemmat miesnäyttelijt palkittiin, päätin käydä vilkaisemassa, mistä moinen kohina, ja täytyy sanoa, että en tiedä vieläkään.

Valitettavasti jokin elokuvassa ei vain iskenyt, vaikka oli hyvää draamaa ja joitakin hyviä hahmoja ja kiinnostava aihe. Texas vain ei miellytä.

Vaikka Jared Leto ei näyttelijän suoritukseltaan mitenkään erityisemmin vaikuttanut, on mies silti tehnyt haastavan roolinsa todella hyvin ja omistautunut työhönsä täysin.

8.  15.3.2014 300: Imperiumin nousu (7/10)

Iskän kanssa. Oltiin juuri katsottu ensimmäinen osa ja traileri näytti ihan kiinnostavalta, niin päätettiin katsoa. Toisinaan sitä vain avoimen seksikohtauksen osuessa ruutuun miettii voisiko sitä joskus käydä elokuvissa jonkun muun kuin isänsä kanssa.

Elokuva ei juuri ole painunut mieleen, näin kymmenen kuukauden perästä en muista siitä juuri mitään. Olin tyytyväinen siihen, että ensimmäisestä osasta oli tuotu näyttelijöitä tähän toiseen, ja Eva Green on kyllä luonut melko ansiokkaan uran toimintatähtenä eikä tosiaankaan turhaan.

9.  22.3.2014 American Hustle (8/10)

Yksin. Mä innostuin tästä yksin leffassa käymisestä tänä vuonna. Mulla oli paljon lahjalippuja eikä kukaan lähtenyt mun kanssa, joten tykästyin tähänkin tyyliin :D

Näyttelijöiden perusteella valittu elokuva. Pääcasti koostui lähes pelkästään näyttelijöistä joista pidän tai joita arvostan hyvin paljon. Elokuva oli hauskasti tehty, ja toisinaan huumorille nauroin, Louis C.K:n näkemisestä ilahduin, ja jälleen idealistisuudesta plussaa. Kauniita mekkoja, hauska Ocean's Eleven -tyylinen plot twist, ja Jennifer Lawrencelle krediittiä paitsi hienosta näyttelijäsuorituksesta jälleen kerran, myös mielettömän kauniista hiuksista.

10.  28.3.2014 Captain America: Return of the First Avenger (8½/10)

Iskän ja Sofian kanssa. Koska Marvel. Ja koska Avengers-jatkumo. Odotukset korkealla Thor 2:n menestyksen jäljiltä.

Tässä oli painotettu Marvelin tyylisen huumorin sijaan ennemmin poliittisiin vaikutteisiin, ja huumorin vähyys ja toiminnan jonkinkaltainen minimaalisuus laskivat pisteitä. Elokuvana kyllä silti hyvä. Juoni oli monipuolinen ja vihollisia ikään kuin useampia. Minua harmittaa suunnattomasti, että sain kauan ennen tämän elokuvan tuloa tietää Winter Soldierin henkilöllisyyden, koska en kyllä olisi arvannut sitä koskaan. (SPOILER ALERT: minusta oli silti ihana nähdä Bucky taas, koska pidän Sebastian Stanista todella paljon :3)

Loistavana yksityiskohtana on mieleeni jäänyt kohtaus, jossa Captain America on hississä seuranaan kourallinen sotilaita, ja pieksäjäiset voivat alkaa.

11.  4.4.2014 Noah (9½/10)

Iskän kanssa. Viis Raamatusta, olin menossa katsomaan Logan Lermanin tähdittämää apokalyptista elokuvaa. Mikä voisi mennä pieleen? Ei mikään :D (Paitsi idiootit samassa salissa, mutta ne on siedettävä toisinaan.)

En ole kovinkaan perehtynyt Raamattuun, Nooan tarinan osaisin kertoa vain pääpiirteittäin eli tyylillä "Jumala laittoi maailman tulvimaan ja pisti Nooan rakentamaan arkin, jonne sijoitetaan kaksi kutakin eläintä". En edes tiedä, kuinka tarina loppuisi, joten minulle Raamatullisella oikeaoppisuudella ei ollut väliä. Lisäksi en pidä jumalasta puhumista tai luomistarinan kertomista Raamattu-propagandana. Itse olin lähtenyt katsomaan nimenomaan maailmanloppuelokuvaa.

Todella raaka, ja ihmisen vikoja painotettiin paljon. Pari kertaa oikein säikähdin siitä, kuinka ruma elokuva olikaan. Logan on aina hyvä, mutta nyt minun on painotettava Emma Watsonin roolisuoritusta. En ole muistaakseni ikinä nähnyt yhtä hyvin näyteltyä itkua.

Pakko sanoa, että todella vaikuttava elokuva, yksi parhaista. Ja parempaa vielä, elokuva oli todella raaka, mutta ikärajaksi oli asetettu vain k12. Kerrankin sitä olisi minun mielestäni saanut ennemminkin nostaa korkeammaksi.

12.  25.4.2014 Transcendence (6/10)

Antin kanssa. Silloisen poikaystäväni... Johnny Deppiltä mielenkiintoiselta vaikuttava rooli ja elokuva vaikutti äärimmäisen jännittävältä.

Valitettavasti toiminta oli jäänyt elokuvasta kokonaan pois, traileri vain vaikutti siltä. On jokseenkin turhauttavaa katsoa elokuvaa ajatellen, että sen olisi voinut tehdä paljon paremminkin. Voi olla ettei elokuvalla toimintaa haettukaan, mutta sitten sci-fi hörhöilyyn olisi pitänyt paneutua enemmän. Elokuvassa tuntui jäävän asioita epäselväksi. Silti edelleen puollan ajatusta siitä, että kun ihminen kuolee, hänen tietoisuutensa siirretään tietokoneeseen.

13.  29.4.2014 Noah (vol.2) (ks. numero 11)

Ruusun ja Veeran kanssa.

14.  14.5.2014 Pompeiji (8½/10)

Iskän kanssa. Lisää apokalyptisia elokuvia, kiitos! Noah'n meiningillä jatketaan, vaikkakin nyt ihmiset eivät hukkuneet vaan jäivät tulivuoren purkauksen saarroksiin.

Siinä missä Noah oli pitkä elokuva, tämä oli verrattain lyhyt. Asiaan mentiin saman tien. Ja toisin kuin voisi kuvitella, on jännittävää katsoa elokuvaa, mistä tietää loppuratkaisun. Toki Titanicissakin kaikki tiesivät laivan kohtalon mennessään elokuvaa katsomaan tai viimeistään heti elokuvan alusta. Noah'stakin tiesi että tulva tulee, mutta lopusta ei ollut aavistustakaan. Tässä kuitenkin tiesi, että joko kaikki kuolevat tai pääpari jää henkiin ehdittyään karkuun.

Pidin pääosien näyttelijöistä, nainen varsinkin on hyvin pieni ja suloinen :D

Tulivuoren lisäksi elokuvassa oli muutakin juonta ja rakenne oli dramaattinen. Lopusta pidin, paljon.

15.  23.5.2014 X-Men: Days of Future Past (9/10)

Antin kanssa. Huhuttiin, että paras X-men. Ja olin rakastunut tähän elokuvaan jo ennen kuin se oli saapunut Suomeen päinkään, koska tässä oli sekä vanhat että nuoret Magneto ja Professor X.

Voiko edes rakastaa castiä näin paljon. Kovasti vain suren sitä, kuinka paljon Hollywood on Jennifer Lawrencea laihduttanut.

Loppujen lopuksi ensimmäinen X-Men: First Class taitaa olla mun lemppari, mutta tämä oli kyllä niin hieno elokuva... Ajassa hyppimistä, erilaisia mutantteja, vanha ja uusi casti sekoitettuna. Loppuratkaisu näytti toki siltä, että tämä olisi X-Men elokuvien loppu, mutta kappas, sieltähän se kohtaus löytyi lopputekstien keskeltä ja niiden jälkeen. Innolla jään odottamaan tulevaa~

16.  24.5.2014 Godzilla (9½/10)

Vilman kanssa. En tiedä Godzillasta mitään. En ole katsonut vanhempia leffoja enkä tiennyt tästäkään, että olisiko tämä jatko-osa vai kenties jonkinlainen remake. Mutta traileri näytti mielettömältä, enkä pettynyt.

Tämä oli hieno. Yksinkertaisesti. Elokuvassa oli paljon visuaalista hehkutusta ja kiinnitin huomiota kameran käyttöön, erilaisiin kuvakulmiin, perspektiiveihin ja käsittämättömän hienoihin kuviin. Verkkokalvoilleni on pysyvästi piirtynyt kuva, jossa ihmiset laukeisevat hätäsoihdun ja valo laskeutuu paljastaen osan Godzillan siluetista. Hatunnosto myös kohtaukselle, jossa sotilaat hyppäävät helikopterista ja kamera kuvaa ikään kuin yhden sotilaan lasien läpi tämän näkökulmasta.

Sisältöön oli panostettu, toimintaa löytyi, hyviä hahmoja ja jännittävä tarina. En kyseenalaistanut mitään käsikirjoituksen ratkaisuja, koska kuten sanoin, en tiedä tästä aiheesta juurikaan mitään. Odotin elokuvalta samanlaista eeppisyyttä kuin viime vuotiselta Pacific Rimiltä, mutta siitä tunnelmasta tämä vähän jäi, siksi puolen pisteen lasku. Mutta tiedän myös, että tämän tyylinen elokuva on kestävämpää eeppisyyttä.

17.  1.6.2014 Miljoona tapaa kuolla lännessä (9½/10)

Emmin kanssa Tampereella. Aivan käsittämättömän hauska! Seth MacFarlane on kuin komedian laatutakuu. Nauroin läpi koko elokuvan. Juonen köykäisyydestä viis, vaikka se vaikutti melko vasemmalla kädellä hutaistulta, elokuva oli melko loistava. Alatyylinen huumori sinänsä ei minua häiritse - olenhan Family Guyn suuri fani - ja Seth osaa siitäkin tehdä taidetta. Lisäksi hyviä näyttelijöitä ja isoja nimiä. Elokuvan tyyliin olisi sopinut myös Family Guyn hengessä kulkeva täysi päättömyys.

Outoja ihmisyyden piirteitä, kun väkivalta ja huumori yhdistettynä toimii todella usein :D Ja edelleen plussaa monista ja monista tavoista kuolla lännessä.

18.  11.6.2014 Maleficent - Pahatar (8½/10)

Iskän kanssa. Näyttelijävalintojen osalta valittu vain siinä suhteessa, että Ruususena nähtiin Elle Fanning. Mutta nykyään, kun on paljon tehty saduista ja vanhoista tarinoista uudistettua ja muokattuja versioita, halusin myös nähdä tämän.

Rakastan satuja ja satumaita ja fantasiaa. Odotin elokuvasta raaempaa ja siksi hieman petyin, mutta satuelokuvana ja koko perheen elokuvana tämä oli kyllä melko loistava. Elle Fanning on hurjan kaunis ja Angelina Jolie hyvä näyttelijä. Pidin hyvistä haltijattarista, joita näytteli mm. Juno Temple; satumaasta metsän takana ja kaikista pienistä olennoista ja maailman kauneudesta, sekä siitä, kuinka Maleficent menetti siipensä.

19.  19.6.2014 Locke (7/10)

Iskän kanssa tyhjässä salissa päivänäytöksessä. Kauheasti oli ylistetty hyväksi ja loistavaksi, ja minua aina kiinnostavat elokuvat, joissa ollaan vain yhdessä paikassa ja seurataan vain yhtä ihmistä (esim. Buried). Plus Tom Hardy on hyvähyvähyvä.

Nopeasti meni vajaa kaksi tuntia. Mies vain ajeli autolla maantiellä Englannissa. Olin toki hieman pettynyt siihen, että elokuva ratsasti vain miehen soittamien puheluiden avulla, juuri muuta toiminnallista sisältöä ei elokuvassa ollut, kuten ei Buried-elokuvassakaan. Enkä nyt tarkoita, että olisi pitänyt olla räjähdyksiä tai jotain, vaan lähinnä sitä, että harmittaa, kun se on aina puhelin, jonka siivillä elokuvassa mennään eteenpäin. Sisällöstä silti sen verran plussaa, että puhelimessa käytiin jännittäviä keskusteluja betonista :D

20.  27.6.2014 Transformers - Tuhon aikakausi (8/10)

Iskän kanssa. Odotin taas näkeväni jo Hobitin trailerin, mutta sitä ei tullutkaan... Mutta taas annetaan oscar-ehdokkuuksia paskimmalle teatteriyleisölle. Kiljuvien teinityttöjen ja kaikesta valittavien ja muuten vain chättäilevien ihmisten lisäksi yksi kamalimmista katsojaryhmistä on 12-vuotiaat pojat.

Mark Wahlberg on kyllä aito toimintaelokuvanäyttelijä, vähän sellainen hajuton ja mauton. Mutta hyvää rytinää ja yksittäisenäkin elokuvana meni ihan hyvin, koska en tosiaan aiempia ole nähnytkään. Ilmeisesti tässä neljännessä oli tehty paljon visuaalisia muutoksia. Itse en siitä piitannut, vaan katsoin elokuvaa suht liekeissä mainosjulisteen vuoksi. Siinä yksi näistä "avaruusroboteista" ratsasti metallisella dinosauruksella. Joku keksi vihdoin, kuinka visuaalisesti ilmaista musiikkigenreä dubstep :D

Pakotettu huumori häiritsi, ja se että ihmisten väliset suhteet ja heidän toimintansa olivat hyvin kliseisiä. Juonesta kuitenkin plussaa, pidin ideasta paljon.

21.  25.7.2014 Apinoiden planeetan vallankumous (9/10)

Iskän kanssa. "Synty" oli niin hyvä että tottakai tämäkin piti nähdä. Ja traileri oli todella hieno. Elokuvaa katsoessa vain tuli todettua, että oli käytetty jokseenkin samaa kikkaa kuin Frozenin trailerissa :D Omasta mielestäni se on hyvä ratkaisu.

Elokuvassa oli paljon enemmän sisältöä kuin jotenkin odotin, ja oli hauska nähdä apinoiden elämää alussa. Andy Serkis on hyvä johtaja, ja Koban väkivaltaisuus ja ihmisviha lyövät tapahtumat liikkeelle. Elokuvassa kumpikaan puoli ei ole selvästi paha. Katsoja on sekä ihmisten että apinoiden puolella ja molemmilla puolilla on tottakai myös mätiä yksilöitä. Ristiriitaa~ Ja käsittämättömän hyvin animoituja apinoita!

Pidin, äärimmäisen paljon. Jopa parempi kuin "Synty".

22.  31.7.2014 How to Train Your Dragons 2 (9½/10)

Ruusun kanssa. Koska ykkönen oli loistava. Ja tämä ei jäänyt huonoksi kakkoseksi.

En muista nähneeni ennen piirrettyä, jossa olisi näin paljon pieniä yksityiskohtia. En tarkoita visuaalisia yksityiskohtia, niistähän nykypiirretyt ja animaatiot ovat oikein tunnettuja, vaan tarkoitan itse tarinassa ja henkilöiden toiminnassa. Elokuvan alussa Astrid letittää Hikotuksen hiuksia tämän puhuessa isästään. Se oli ihana kohtaus. Ja pidin muutenkin siitä, ettei Hikotuksen ja Astridin suhde ole mikään tavallinen imelä animerakkaus.

Loistavia pieniä humoristisia kohtauksia myös. Mutta paljon enemmän väkivaltaa ja raakuutta kuin olisin osannut odottaa, enkä sano sitä huonona asiana. On hyvä että uskalletaan ottaa piirrettyihin rajumpi ote. Ja Hampaattoman aivopesu hyytää mua edelleen.

Aivan äärimmäisen tunteellinen elokuva, tapahtui paljon kaikkea kamalaa ja myös paljon kaikkea ihanaa, ja Hampaaton, joka edelleen näyttää mielestäni Stitchiltä, on paras hahmo ja lemmikki ikinä ^^

23.  31.7.2014 Snowpiercer (9½/10)

Iskän kanssa, kaksi leffaa samana päivänä~

Täysin päinvastainen fiilis kuin päivällä nähdyssä edellä mainitussa leffassa, ahdistava ja brutaali. Ja päähenkilönä ikäänkuin antisankari. Olen tyytyväinen, että oli rehellinen k16 leffa.

Pidin elokuvan ideasta todella paljon, ikiliikkuvasta junasta. Se oli kuvattu hyvin, aina kun hahmot liikkuivat kohti junan etuosaa, he liikkuivat kuvassa vasemmalta oikealle. Taaksepäin mennessään taas oikealta vasemmalle. Raakuutta ja murhaa oli paljon enemmän kuin olin arvellut ja elokuva jätti jälkeensä melko kylmän tunnelman. Tilda Swinton saa taas minut vihaamaan itseään, eli naisen roolisuoritusta on pakko kehua.

En nauranut kertaakaan, en muista milloin viimeksi olisin pitänyt näin paljon elokuvasta, joka on vain karu ja väkivaltainen ja loppujen lopuksi täysin kiero.

24.  14.8.2014 Guardians of the Galaxy (9/10)

Iskän ja Sofian kanssa. Teki mieli nähdä jotain iloista yllä mainitun leffan jälkeen, ja uskoin tämän olevan taas Marvelin komediapommeja. Olin oikeassa.

Nauroin todella paljon. Alku oli melko rankka, mutta loppuelokuva mentiin sitten iloisemmissa ja positiivisemmissa tunnelmissa.

Harmitti, että elokuvan hahmojen koko potentiaalia ei käytetty. Minua jäi kiinnostamaan Rocketin tarina, ja Gamoran ja Nebulan suhteesta olisi voinut saada irti vaikka mitä. Pidin castistä todella paljon ja Rocket ja Groot pääsevät samantien lempiduojeni listalle. Hienoja tehosteita ja Grootin uhraukselle itkinkin. Loppu jätti haluamaan lisää, mutta avasi onneksi myös Avengersin tarinaa hieman ja yhdisti nämä aikajanat toisiinsa.

Lopputekstien jälkeen tullut kohtaus taas hämmensi, mutta jätän sen omaan arvoonsa, oli se niin kummallinen :D

25.  19.8.2014 Lucy (9/10)

Iskän kanssa. Jokseenkin samantyylinen elokuva kuin Transcendence, mutta huomattavasti parempi.

Pidin tästä todella paljon, en osaa täysin sanoa miksi, mutta se miellytti minua monin tavoin. Aiheen käsittely oli tehty jännittävästi, vaaratilanteen lähestyessä näytettiin pätkiä kuin luontodokkareista joissa saalistajat saivat saaliinsa kiinni. Aihe (jos ihminen voisi käyttää enemmän kuin 10% aivokapasiteetistaan) on sen verran monimutkainen, että se menee tietyn rajan ylityksen jälkeen pelkäksi spekulaatioksi. Ainoastaan elokuvan loppu meni niin sci-fiksi, että se oli jo ehkä liikaa, ja minun on katsojana hankala sanoa, mitä tarkalleen prosenttilukujen 90 ja 100 välillä oikein tapahtui.

Scarlett Johanssonille pisteet kotiin, luultavasti pidin tästä suureksi osaksi jo vain siksi, että päähenkilö oli todella miellyttävä.

26.  5.9.2014 22 Jump Street (10/10)

Kämppikseni Katjan kanssa Kokkolan Bio Rexissä. Ehdottomasti vuoden hauskimpia elokuvia.

Nauroin koko elokuvan läpi mitä kekseliäimmille vitseille sekä Channing Tatumin tanssille yhdessä kohtauksessa. Tämä ei ollut niin härski kuin The Wolf of Wall Street ja tässä oli enemmän juonta kuin elokuvassa Miljoona tapaa kuolla lännessä, siksi komedialle 10/10 pisteet.

Harvinaista kyllä, mutta tämä oli jopa vielä parempi kuin ykkösosa. Päähenkilöt ovat ihania ja kemia hahmojen välillä toimii. Jopa lopputekstit olivat kaikkien aikojen hauskimmat, tekstien välissä näytettiin "trailereita" kaikista muista mahdollisista kouluista, joihin hahmot voisivat mennä peitetehtäviin, mm. kokkikoulu ja lääkis~

27.  13.9.2014 Shopping Tour (1/10)

Iskän kanssa. Kamala lasku siinä mitä pisteitä normaalisti annan elokuville xD

Niin suuri virhe. Mutta tiesimme isäni kanssa ottavamme riskin, kun päätimme mennä tätä katsomaan. Tiesimme, että se voisi jollain ihmeen kaupalla olla hyvä, mutta suurempi riski oli, että leffa olisi ihan sysipaska. Ja no, sitähän se oli. Alussa oli erikoinen lyhäri, joka täytti erään elokuva-alan koulutuksen ennakkotehtävien kriteerit, mikä huvitti minua. Itse elokuvassa taas oli ihan turhaan yritetty änkeä mukaan jotain juonen tapaista, isän menetys ja riitaa sen vuoksi... Päälleliimatut perheteemat aina ärsyttävät mua melkoisesti. Pelkällä mättämisellä elokuvalla olisi ollut ehkä jotakin toivoa. Mutta sitten sitä ihmisten syöntiä tai verta ei edes näytetty.

Ideana siis että joukko suomalaisia ihmissyöjiä hyökkäsi venäläisten turistien kimppuun Gigantissa. Ja myöhemmin elokuvassa selvitettiin syitä ihmissyönnille ja kerrottiin suomalaisen juhannuksen perinteitä. Kerran naurahdin. Siitä piste.

28.  18.10.2014 Annabelle (6/10)

Iskän kanssa. Tiesimme myös tässä elokuvassa piilevän sen riskin, että joudumme katsomaan sen aivan kammottavan yleisön seassa. Ja tämähän tottakai toteutui. Sali oli täynnä kammottavia teinejä, jotka säikkyivät kaikkea ja nauroivat kovaa ikuisuuden sen jälkeen..... Vie kyllä todella mehut ihmisestä.

Pari kohtaa, joissa oikeasti säikähdin. Mutta olen pettynyt, etten vieläkään nähnyt oikeaa nukkekauhuelokuvaa. Kuvittelin, että tässä se nukke olisi ollut joku irvokkaampi ja pahempi versio Chuckysta, mutta ilmeisesti minun on katsottava Chuckyt nähdäkseni paholaisnuken. Tämä Annabelle-nukke ei itse tehnytkään mitään, vaan joku demoni vain välillä nosti sen ylös. Lähinnä elokuva siis kertoi tästä paholaisesta, joka oli toisaalta pettymyksekseni, toisaalta ei niin pettymyksekseni, demonien ja paholaisen normien mukainen ulkonäöltään. Pidän siitä, kun asioita varioidaan, mutta toisaalta oli mukava nähdä ihan perinteinen paholainen sarvineen kaikkineen.

Parin säikähdyksen lisäksi ei juuri mitään pelottavaa tai yllättävää. Pettymystä tuli myös siitä, että odotukset olivat tekijöiden ja elokuvan pohjan vuoksi niin korkealla. Eikä näyttelijöiden työssä ollut pahemmin mitään kehuttavaa. Suositan Vera Farmigaa jokaiseen kauhuelokuvaan~

29.  21.10.2014 Dracula Untold (8/10)

Uusien koulukavereideni Lean ja Suskin kanssa Kokkolan Bio Rexissä. 2010-luvun mukaisesti uusi, erilainen versio klassisesta tarinasta.

Sarjassamme "hyvä elokuva, mutta jokseenkin hajuton ja mauton". Hyviä näyttelijöitä, joista itse pidän paljon, ja joitakin tarinan variaatioita. Peruselokuvana hyvä, mutta ei siinä mitään kovin erikoista ollut. Pidin luolasta, jossa päähenkilö vampyyrin tapasi. Pidin siitä, millaisia vampyyrit olivat ja diilistä jonka päähenkilö ja vampyyri tekivät. Muistojen jatkuvasti hämärtyessä tämän enempää informaatiota en tästä elokuvasta nyt pysty antamaan x)

30.  14.11.2014 Fury (9½/10)

Iskän kanssa. Täysin näyttelijävalintojen perusteella valittu elokuva. Logan Lerman ja Brad Pitt pääosissa. Yleensä en sotaelokuvista piittaa, mutta tästä tiesin heti, että tulisin näkemään hyviä näyttelijäsuorituksia, koska tällaiset elokuva tarvitsevat vakuuttavat näyttelijät tuekseen erottuakseen kaikkien sotaelokuvien joukosta.

Ehkä koko vuoden paras elokuva. Vähintäänkin paras draama. Tuijotin vain Logania silmää räpäyttämättä, koska mitäs muuta sitä voi toisen lempinäyttelijäni ollessa ruudussa. Pieni fanityttöhetki minulle suotakoon: sanoi kuka muu mitä tahansa, hitto että Logan osaa näytellä! Sitä on hienoa katsoa...

Kaikki toimi elokuvassa. Näyttelijät, käsikirjoitus, rumat ja dramaattiset yksityiskohdat, pitkä rauhallinen kohtaus välissä, jossa kuitenkin odotti koko ajan jonkin rikkovan tunnelman eikä siis voinut rauhoittua... SPOILER ALERT kun lopussa porukkaa alkaa kuolla, ei ole aikaa jäädä suremaan, ja se lisää uskottavuutta.

Vieläkin pysähdyn aina täysin satunnaisin hetkin ihmettelemään, että kylläpä olikin hyvä elokuva, tämä on jäänyt elämään mieleeni.

31.  15.11.2014 The Maze Runner (7/10)

Iskän kanssa. Vaikutti siistiltä, ja koska Thomas Brodie-Sangster~

Pakko myöntää että elokuvasta jäi puuttumaan trailerin intensiivinen tunnelma. Odotin todella jännittävää ja kuumottavaa scifi-toimintaa mutta se jäi melko laimeaksi. Juonta avattiin todella vähän, mikä kyllä jättää hyvin tilaa jatko-osille, joita vissiin kaksi ainakin olisi tulossa.

Alieneista yllätyin. En jostain syystä osannut odottaa jotain örkkejä labyrintistä. Ja ajattelin, että menen lakkoon, mikäli Thomasille tapahtuisi jotain :D Jääköön selvitettäväksi, meninkö lakkoon.

Lopusta en pitänyt. Liikaa jäi auki ja ihmisten suhtautuminen ja reagointi tiettyihin asioihin jäivät vaivaamaan, mutta toivon, että kakkososa avaisi tätä.

32.  28.11.2014 The Hunger Games: The Mocking Jay osa 1 (8/10)

Iskän kanssa. Luonnollisena jatkona Nälkäpeli-menneisyydellemme.

Kakkonen on tähän mennessä lempparini. Kakkosessa oli hirvittävän paljon toimintaa ja hyvää näyttelemistä. Tässä näyttelijäsuorituskin jäi Jenniferiltä hieman latteaksi, koska hänen piti näytellä huonoa näyttelemistä, ja huono näytteleminen hyvänäkään suorituksena ei koskaan minua ole miellyttänyt :D

Tässä oli toiminnan sijaan hirvittävän paljon asiaa. En sano sen olevan huono asia. Pidän siitä, että tehdään yksi elokuva nimenomaan selitystä ja juonen avaamista varten. Mutta tässä tapauksessa se ei sytyttänyt niin paljon kuin jotkut toiset.

Hyvä tämä oli, ja loppu säikäytti minut perin pohjin. Jäin kovasti odottamaan jatkoa eli viimeistä osaa. Onnistunut alku, sanoisin.

33.  10.12.2014 The Hobbit: The Battle of the Five Armies (9/10)

Ruusun kanssa, yöensi-ilta. Viimeinen Hobitti. Ja varmaankin viimeinen Tolkien-elokuva ennen Sormusten herrojen remakeja...

En ollut nukkunut ja olin syönyt huonosti, olo oli mitä kamalin, mutta kaikki se unohtui heti, kun salista sammuivat valot.

SOILER ALERT: Lohikäärmeen tappaminen oli todella tunteellinen hetki. Valitettavasti liiasta yrityksestä johtuen kaikki muu, minkä piti olla tunteellista, jäi latteaksi.

Täytyy myöntää, että Thorinin sairastuminen aarteesta sai minun todella varpailleni, ja tämän hulluus oli tosi hienosti kuvattu.

Harmi, että Bilbo oli niin pienessä roolissa kuin oli, koska tässä kolmannessa pidin Bilbosta todella paljon. Pidin tammenterhosta, ja Martinin näyttelemisestä lopussa.

Täytyy myöntää, että olin todella pettynyt, kun tekijät olivat tehneet juuri sen, mitä kaikista eniten pelkäsin: poikkesivat juonesta sen verra, että Kili kuoli suojellessaan Taurielia. Se vesitti minulta kokemusta todella paljon, koska se teki koko kuolemasta kliseisen ja tapahtumat menettivät voiman, joka niillä kirjassa oli. Filin kuolemasta olen vielä pettyneempi. Thorinin kuolema oli ainut, joka minussa herätti mitään tunteita ja olin siitä tyytyväinen. Pidin asioista, joita hän kuollessaan sanoi. Siinä kohtaa vasta aloin edes kyynelehtiä (olen tottunut tässä vaiheessa jo itkemään itseni kipeäksi).

Lopusta pidin. Vaikka se monien mielestä oli tekemällä tehty, pidin siitä, kuinka kaikki saatettiin yhteen. Elokuvan päätyttyä jäin vain paikalleni pitkähköksi aikaa.

Tiesin heti katsoessani, että pitäisin toisella kertaa tästä huomattavasti enemmän, ja niin tapahtui.

34.  28.12.2014 The Hobbit: The Battle of the Five Armies (vol.2) (ks. numero 33)

Iskän kanssa.

35.  31.12.2014 Exodus: Gods and Kings (7/10)

Iskän, Emmin ja Sofian kanssa. Vuoden viimeinen päivä, superpäivä ja leffa.

Egyptin prinssin ollessa yksi lempipiirretyistäni, etsin aina elokuva, joissa olisi osattu tehdä Vanhan testamentin vitsaukset paremmin ja pelottavammin kuin tuossa lasten piirretyssä. Sellaista ei ole löytynyt, eikä valitettavasti löytynyt nytkään.

Toisin kuin oletin, elokuva ei kertonut Mooseksen koko elämästä, vaan vain hetkistä ennen Egyptistä pakenemista. Ohjaaja valinnut parhaat palat ja tehnyt niistä elokuvan :D

Minua ei "valkopesu" haittaa. Näyttelijät kuin näyttelijät, kunhan sopivat rooleihin. Toisaalta arvostan todella paljon Mel Gibsonia, joka tuntuu käyttävän paljon etnisyydeltään elokuvan kannalta oikeanlaisia ihmisiä.

Tämä elokuva jäi jokseenkin latteaksi (joka tuntuu olevan vuoden suosikkisanani). Ei tuntunut juuri missään eikä herättänyt ajatuksia. Olen tyytyväinen, että kävin sen katsomassa, koska oli se ainakin hienosti tehty, muttei yltänyt lähellekään alkuvuoden Noah'a, joka tosiaan sai minulta erittäin korkeaa arvostusta. En silti kadu, että lopetin vuoteni tähän elokuvaan.

Vihdoinkin DONE. Viime vuonna mulla meni tämän tekemiseen neljä päivää ja se oli muka paha. Tämän merkinnän parissa kului kaksi viikkoa.

2D ja 3D lukuja ei nyt tule, koska oon kadottanut nämä liput... En muista enää mitkä oli mitäkin.

Ja sitten mun omat Oskarit~

Paras miespääosa: Leonardo DiCaprio (The Wolf of Wall Street)

Paras naispääosa: Scarlett Johansson (Lucy)

Paras piirretty/animaatio: How to Train Your Dragon 2

Paras draama: Fury

Paras komedia: 22 Jump Street

Paras kauhu: Jää jakamatta, mutta mä palkitsen parhaan trillerin: Snowpiercer

Paras toiminta: Lucy

Paras sci-fi: Lucy

Paras fantasia: Maleficent

Parhaat erikoistehosteet: Apinoiden planeetan synty

Paras puvustus: American Hustle

Paras elokuva: Fury

Parhaan leffaseuran palkinnon voittaa mun iskä tänäkin vuonna. Iskäkin teki melkosen ennätyksen kun kävi kattomassa 22 elokuvaa :D

Paras leffakuukausi maaliskuu elokuvien määrän kannalta, mutta heinäkuu elokuvien laadun kannalta. Heinäkuussa näin kolme elokuvaa, jotka kaikki olivat mielettömän hyviä.

Ei parhaan ensi-illan kunniamainintaa, koska en muista oliko Hobitti ainut ensi-ilta, jossa kävin, ja siinä ei juuri ollut kehumista. Kakkos-Hobitin ensi-ilta oli ihan mieletön, mutta tällä kertaa salissa oli ihme urpoja ja kaikki lähtivät ennen aikojaan enkä kuullut Billy Boydin laulamaa kappaletta lopputeksteissä, koska kaikki pälisivät jo kovaa vauhtia.

Tänäkin vuonna oli tappelua elokuvien kesken. Toisaalta monet kategoriat tuottivat minulle vaikeuksia, sillä vaikka 2014 oli mielestäni mieletön elokuvavuosi, elokuvat joita kävin katsomassa olivat hyvin yksipuolisia. Sci-fiä ilman järisyttävää toimintaa, supersankarijuttuja, sarjakuvajuttuja...

Fury voittaa vuoden parhaan elokuvan tittelin, koska se jäi heti mieleen, se oli ällistyttävän hyvä ja vieläpä kestävällä tavalla.

Tämä vuosi oli mulle myös komedian juhlaa, koska tänä vuonna komediat antoivat mulle sen, mitä viime vuonna niiltä odotin. Mä nauroin itseni kipeäksi kolmessa leffassa.

Kunnon kauhu taas puuttui kokonaan, ja naispääosia oli hyvin vähän. Oli todella miesvaltainen vuosi. Ja erikoistehosteista riitti kilpailua kaikista eniten. Lopulta päätin palkita Apinoiden Planeetan, koska apinat oli tehty niin käsittämättömän hyvin. Näyttävin taas olisi ollut luultavasti Lucy.

Innolla odotan, mitä Finnkino mulle tänä vuonna tarjoaa.

TV production, preproduction

Koulusta ja opiskelustani media-alalla

Tehtävänämme oli luoda idea talk showlle pienissä ryhmissä, ja yksi näistä toteutettaisiin. Omassa kolmen hengen ryhmässämme saimme idean Jyrki-musiikkiohjelman tribuutista.
Omaamme ei valittu, mutta olimme silti tyytyväisiä panokseemme.

TALK SHOW -tehtävä                ”MUSAKORNERI”

SISÄLTÖ

·         Jyrkin innoittama musiikki- ja keskusteluohjelma. Vieraita haastatellaan ja keskustelun välissä näytetään insertinä esim. haastateltavan yhtyeen musiikkivideo tai musiikkimaailman uutisia ja videoklippejä. Lopussa kyseinen artisti tai bändi esittää jonkun kappaleensa. Keskustelussa juontaja ja yksi haastateltava. Paikalla myös yleisöä.

·         Mahdollisia bändejä vieraaksi: Elliot the Happy Owl, Skylight Parade, Gangrened. Juontajaa ei vielä ole.

·         Luulemme, että haastateltavalta henkilöltä saamme lyhyitä, pohdiskelevia vastauksia.

STUDIO

·         Pohjapiirros

·         Lavastus ja rekvisiitta: Elävä ja mukava ympäristö, ei liian virallinen ja kliininen. Keskustelunurkassa sermit, jotka koristellaan esim. kankailla, maalauksilla ja ohjelman logolla; nojatuolit, sohvapöytä, akustinen kitara nurkassa. Esiintymisnurkassa lava ja soittimet valmiina esitystä varten.

·         Kaikki tarvittava saatavissa koululta tai vaikka kotoa ja suhteilla.

TEKNIIKKA

·         Kalusto:

– Kolme P2-kameraa ja yksi Mini P2-kamera

– Jippi ja kaksi jalustaa

– Nappimikit (keskustelussa), laulajan mikrofoni ja live-musiikin vaatima äänikalusto (esityksessä)

– Trussin valot, ja erikoisvalokalusto ja/tai Arreja

·         Yksi kamera jipillä, kaksi jalustoilla ja Mini P2 käsivaralla (kuvaajalle mahdollisesti johtomies)

·         Esityksessä esim. valoshow tai Arreja sijoitettuna esiintyjien taakse studion verhojen eteen

·         Erityisjärjestelyjä: lava, erikoisvalot, bändin äänikalusto, savukone

·         Kamera 1 (jippi): YK, LKK, PK keskustelusta / KK, PK, LK esityksestä / LKK, PK yleisöstä

·         Kamera 2 (jalusta): LPK, PLK henkilöstä 1 / YK, LKK, PK esityksestä / LPK, PK yleisöstä

·         Kamera 3 (jalusta): LPK, PLK henkilöstä 2 / PK, LK esityksestä / LPK, PK yleisöstä

·         Kamera 4 (käsivaralla): LK, ELK keskustelusta / LK, ELK esityksestä + erikoisia kuvakulmia

GRAFIIKAT

·         Logo + tunnusmusiikki alussa

·         Juontajan ja haastateltavan nimet alkuesittelyssä ja haastateltavan nimi uudestaan insertin jälkeen. Muiden bändin jäsenten esittelyt esityksen aikana.

·         Esityksen alkuun bändin nimi ja soitettava kappale. Insertissä grafiikka, mikä musavideo tai klippi on kyseessä.